väestönlaskentaa, mielenosoitusta, eläintarhaa

Keskiviikkona oli melkein kaikki paikat kiinni, koska oli joku väestönlaskenta tai vastaava. Suurin osa päivästä tuli hengailtua vaan hostellilla tehden vähän sitä sun tätä. Käytiin kuitenkin iltapäivällä kävelyllä kattelemassa uutta hienoa siltaa, kun sääkin oli niin hieno. Hyvin pärjää jo shortseilla ja t-paidalla aurinkoisena päivänä. :)

Eilen oli hyvä päivä ja tuntu et kerranki saatiin aika paljon aikasekskin. Aamupalan jälkee mentiin hetkeks ottamaan aurinkoa hostellin katolle, mistä siirryttiin sitten kiertelemään kauppakatuja. Ulos mennessä huomattiin, että onkin aika paljon porukkaa liikenteessä ja liikenne osittain tukkiutunut, kun paikallisilla oli joku mielenosotus käynnissä edellisen presidentin kuoleman vuoksi tuossa ihan keskustassa. Porukka tukki monta korttelia ja olikin helppo kävellä, kun ei tarvinnu väistellä autoilijoita lähes lainkaan. Ilmeisesti nuo mielenosotukset aika yleisiä täällä Airesissa. Mitään ostettavaa ei kuitenkaan löytyny, mut tulipahan käveltyä taas pari tuntia.

Myöhemmin iltapäivästä otettiin metro ja lähettiin Jardin Zoologicoon eli eläintarhaan. Täällä saa kyllä olla kokoajan varuillaan, kun liikkuu kaduilla. Jo matkalla metrolta asemalta eläintarhan portille, mikä oli ehkä 300 metriä, ehti joku jätkä seuraamaan meitä, mutta luovutti onneks helposti.
Mutta oli ihana nähä kaiken näkösiä eläimiä mitä ei oo koskaan ennen päässyt näkemään kun luontodokkareissa. Kyseisessä eläintarhassa oli infon mukaan yli 350 eri lajia mm jättiläiskilpikonnia, jääkarhu, norsuja, bengalin tiikeri, seepra, biisoneita, kirahveja, virtahepoja, sarvikuonoja, apinoita, hyeenoja, papukaijoja ja vaikka mitä. Sieltä löyty varmaan kaikki eläimet, mitä pienenä jostain villieläin kirjoista on katellu. Kävelemistä kertyi tälläkin reissulla ihan kivasti, kun alue oli niin suuri ja eläinten tutkailun jälkeen koitettiin vielä ettiä japanilaista puutarhaa, mutta luovutettiin sitten kun jalkoja alkoi jo särkeä.
Harmittaa vaan, kun ei enää uskalla oikein kantaa kameraa mukana joka paikkaan ja tältäkään reissulta ei sitten ole yhtään kuvaa.

Hostellille päin mentäessä päästiin ihanan ruuhkaiseen ja tuskasen tunkkaiseen metroon ja matka tuntui kestävän ikuisuuden.Keskustassa oli mielenosotukset vieläkin käynnissä ja jatkuivat pitkälle yöhön saakka.
Käytiin ostamassa hieman juomista ja pitsaa ja suunniteltiin menevämme illalla Hannun kanssa vielä johonkin paikalliseen yökerhoon.
Paikat olivat kuitenkin heikosti auki presidentin kuoleman takia.  Hieman oli hukka reissu, mutta käytiin kuitenkin yhdet oluet juomassa eräässä kuppilassa.Yhteen paikkaan jonotettiin puoli tuntia, minkä jälkeen kyllästyttiin ja otettiin taksi hostellille.
Pitihän tänä aamuna kuitenkin olla skarppina pakkaamassa ja kirjautumassa ulos hostellista kello 10 mennessä.

Illalla lähtee yöbussi Resistenciaan, 1000 km lähemmäksi päiväntasaajaa. Siellä olis tarkotus viettää noin viikko Sirkitan kanssa.

iina

Buenos Airesia tutkimassa

Sunnuntaina lähettiin Hannun kanssa pienelle kaupunki kierrokselle. Ensin mentiin tsekkaamaan paikalliset viikonloppu markkinat, mistä löytyi tavaraa joka suuntaan. Törmättiin siellä sitten myös suomalaisiin, jotka olivat jollain eläkeläisten kiertomatkalla chile-argentiina-uruguay-brasilia. Maistettiin paikallisia choripaneja (leipä jonka välissä lihaa ja mausteita.) ja jatkettiin kävelemistä kohti Casa Rosadaa (presidentin ja hallituksen työskentely paikka) ja katedraalia, joissa käytiin vierailemassa. Sieltä jatkettiin matkaa toisille markkinoille, jossa oli muutama hyvä livemusiikki esityskin. Lemppariksi nousi kuitenkin eräs pelle, joka pilaili muitten kustannuksella keskellä katua esim. pysäyttelemällä autoja. Käytiin kattomassa myös vieressä oleva rikkaiden hautausmaa La Recoleta, jonne oli haudattu myös Perónin presidentti pari.
Janon yllättäessä istahdettiin terassille ja tilattiin kannullinen olutta, minkä jälkeen jaksoi taas kävellä. Osan matkoista pystyy aina kulkemaan metrolla, mutta käveltävääkin kertyy silti.
Lähdettiin kaupan kautta Hannun hostellille tekemään ruokaa. Loppu ilta vierähtikin siellä ja sitten junalla omalle hostellille, sillä metrot eivät enää kulkeneet.

Maanantaina oli tarkotus lähteä kolmistaan käymään Bocan kaupunginosassa, joka ei ole niin hyvä maineinen. Hannu oli kuitenkin edellisenä iltana myöhästynyt junasta saattaessaan meitä, ja joutunut kävelemään puolitoista tuntia hostellilleen, eikä jaksanut ehtinyt meidän mukaan Bocaan. Bocassa käytiin kattomassa Boca Juniorssien stadionia ulkoapäin ja Caminiton värikkäitä rakennuksia.Takaisin metroasemalle mennessä satadionin kohdalla meidät yritettiin ryöstää. Kolme teini-ikäistä poikaa oli yhtäkkiä meidän ympärillä ja vaati rahaa. Ite puristin vaan laukkua sylissä suojellakseni mm. kameraa ja yritin juosta pois. Yks pojista kuitenkin repäs takaapäin sellailla, että laukusta katkes hihna ja nappi repes paidasta. Kaks pojista yritti saada Janin taskusta, sen lompakkoa, mutta eivät onnistuneet. Vähän matkaa yks koitti juosta perässä, mutta takaa tuli kuitenkin auto, jonka tööttäily sai pojat luovuttamaan. Autoilija pysähtyi auttamaan ja halusi varmuuden vuoksi viedä meidät keskustaan, jotta päästäisiin turvallisesti hostellille.
Tilanne meni aika nopeesti ohi ja kai siinä oli vähä shokissakin. Onneks ne ei kuitenkaan onnistu saamaan mitään muuta ku laukun hihnan. Pitää jatkossa koittaa olla vielä varovaisempi.
Myöhemmin istuttiin vaan iltaa hostellilla ja kelailtii elämää.

Tiistaina ei oltu suunniteltu muuta ohjelmaa, kuin leffassa käyminen. Joten ei sitten tullutkaan tehtyä oikeestaan muuta. Käytiin illalla katsomassa Resident Evil: Afterlife 3D:nä (Janin valinta..) Ihan ok leffa, mutta ei sitä uudestaa jaksais kattoa. :)

iina

from Fin del mundo to Buenos Aires

Nyt ollaan jätetty Chile taakse ainakin hetkeks ja  käyty maailman eteläisimmässä kaupungissa Ushuaiassa Argentiinassa.

Punta Arenasta ajeltii joku 12 tuntia bussilla Ushuaiahin. Pikkunen pätkä mentiin autolautalla vetten yli ennen kun saavuttiin Tierra de Fuegaan eli Tulimaahan. Mitä lähemmäks Ushuaiata päästiin sen hienommiks muuttu maisemat. Tie mutkitteli ihanasti vuorten rinteiden reunamilla ja väkisinki meinas tulla heikko olo.

Heti bussista poistuessa vastassa oli paikallinen hostellimarkkinoija, ja otettiin sitten hyvä tarjous vastaan, kun ei ollut oikeen hajua muista hostelleista ja vettäkin vähän tihkutti. Päästiin 8 hengen huoneeseen, joka oli melkein täynnä. Loppu ilta kuluikin mukavasti kaupassa käyden ja hostellilla tutustuessa muuhun porukkaan, jossa oli muutama israelilainen, sveitsiläinen ja tsekkiläinen ainakin.

Aamulla herättiin aamupalalle, jonka jälkeen lähettiin rauhassa kattomaan paikallista historia-, antarktis- ja vankilamuseota. Museo oli siis entisen vankilan tiloissa. Sieltä löyty tosi paljon perustylsiä tekstejä asioista joista ei oikein jaksanut ymmärtää mitään, mutta onneksi kuvat ja tavarat kertoivat enemmän. Lisäksi oli hauskoja veistoksia ja taideteoksi. Nyt on jollain tapaa Ushuaian historiakin selvillä.....

Sivistysiskun jälkeen meinattiin mennä ettimään 'fin del mundo' -juna, mutta matka oli liian pitkä ja jäätiinkin vain seikkailemaan satamaan. Käveltiin ehkä vähän turhan pitkälle, kun tienviitat osoittivat mihin sattuivat. Matkanteko kuitenkin loppui, kun armeijapukuinen mies huuteli peräämme ylittäessämme peltoa. Luulimme menevämme kansallispuiston suuntaan, mutta oikeasti olimme suuntaamassa militarialueelle. Mies sitten ohjasi meidät toiseen suuntaan.

Sinä päivänä tuuli muuten ihan paljon.

Torstai aamuna ei jaksettu herätä aamupalalle. Joskus puolen päivän jälkeen lähdimme kävelee vuorien suuntaan, mutta aivan juurelle oli mahdotonta päästä. Kaupungin laitamien asutus poikkesi suuresti keskustan vilskeestä ja siellä tuntui kun olisi joutunut keskelle aavekaupunkia. Siellä oli hyvin hiljaista. Hyvä ettei mieli tullut surulliseksi, kun näki lasten tulevan koulusta ja suuntaavan vuorenrinteissä sijaitseviin koteihinsa. Ne olivat tosi pieniä ja rinnekin oli tosi jyrkkä.

Tuli nälkä ja lähdettiin keskustaan.syömään paikalliseen kahvila/ravintolaan (Sara tante?.) Hintalaatusuhde oli kohdillaan ja ruoka maistui. Ilta jumitettiin hostellilla lepyyttäessä lihaksia rankan kävelyreissun jälkeen. Paitsi, että innostuttiin sitten vielä lähtemään tsekkaamaan  casinoa ja eipä vieläkään olla miljonäärejä, mutta ruletti rulettaa.

Viimeisenä kokonaisena päivänä maailman reunalla haluttiin tehä jotain siistiä ja mieltä mullistavaa, joten herättiin aikasin ja lähettiin varaamaan veneretki Beaglen kanaalille. Retki alkoi vasta kolmelta, joten ehdittiin vielä hostellille täyttämään masut ennen sitä. Kolmen jälkeen siirryimme Tango-nimiseen paattiin, jonka miehistö (Pablo ja Nestor) ottivat meidät ilomielin vastaan. Retkellä oli meidän lisäksi kuusi muuta turistia intiasta, kanadasta, costa ricasta, hollannista ja keski-ikäinen homopari ranskasta. Paatin poistuessa satamasta ja muiden ottaessa kuvia ja tutustuessa ulkokannella, minä ( iina ) lämmittelin sisällä, kun kapteeni tarras kädestä ja pyysi minut ohjaamaan venettä (merirosvosilmälappu silmällä jeexd.) Muutkin saivat myöhemmin kokeilla ruorissa olemista. Oli yllättävän vaikeeta mennä suoraan tuulisessa aallokossa, mutta tosi hauskaa. Ajoin seurueemme ensimmäiselle etapille Alice Islandille, minkä olivat vallanneet merileijonat ja merimetsot. Hienoja eläimiä, mutta vähän haisivat.. Käytiin kattomassa myös 'fin del mundo' -majakkaa ja British Islandin kasvistoa ja maisemia. Reissun aikana tarjoiltiin myös kahvia, muffinseja ja paikallista Beagle olutta. Extrana saimme myös olut liput Irish Pubiin ja kartan alueesta, mutta valitettavasti olut liput jäivät käyttämättä, sillä aukioloajat eivät sattuneet ohjelmaamme ja  illalla täytyi vielä pakata seuraavan aamun lähtöä varten.

Lento lähti aamulla 10.10 ja lensi Calafateen kautta. Matkaa Buenos Airesiin on Ushuaiasta 3000km ja vähän päälle. Matkaan olisi mennyt bussilla aikaa jotain 3päivää. Lentokoneella onnistuimme kuitenkin pääsemään määränpäähämme Buenos Airesiin ongelmitta.  Mitä nyt stuertit jätti tarjoilematta meille välipalan.. Kentältä saatiin melkein heti taksi ja lähettiin hostellille, josta oltiin varattu ennakkoon sänngyt. Taksikuski oli mukava ja ystävällinen, vaikka peruuttikin erään papan päälle lähtiessään liikkeelle. Kuulema ihan normaalia täällä. Kuski yritti parhaansa mukaan antaa meille jonkinlaista käsitystä kaupungista selittämällä meille paikallisia nähtävyyksiä, puistoja ja rakennuksia matkan varrella.

Hostellilla jouduttiin ensimmäiseksi yöksi kahden hengen huoneeseen, koska useamman hengen makuuhuoneet olivat täynnä. Jätimme kamat hostellille ja lähdimme etsimään ruokailupaikkaa. Hostelli sijaitsee avain keskustassa ja tässä onkin paljon ruokapaikkoja lähettyvillä. Oli pakko käydä täyttämässä massut mäkkärissä, koska olimme odottaneet sitä jo pitkään (surullisen punta arenaksen tapauksen jälkeen..). Kyllä maistu. nam.

Loppuilta kierreltiin kaupungilla ja kateltiin mistä löytyis marketteja myöhempiä päiviä varten. Vielä myöhemmin saimme vieraan hostellille, kun Hannu tuli moikkaamaan meitä ja toi muutaman kartan avuksemme. Kateltiin pasilaa ennen ku nukahdettii.

Merileijona Alicia Islandilla

Fin del Mundo -majakka

Vapaapudotus British Islandilla, kaukana takana Ushuaia

chao chile

Käytiin sit hankkii liput Ushuaiaan, lähtö on huomenna aamulla klo 8.30. Makso ihan kivasti 25000pesoa, mutta ei voi mitn. Samalla katoin, että Punta Arenaksesta bussi Buenos Airesiin on 90 000pesoa, että terwe vaan ku sinne ollaan ostamassa liput Ushuaiasta. Melkein vois liftaamista kokeilla.

Päivä oli kyllä kiva. Patricia vei meidät ostoksille muutamaan kauppakeskukseen ja osti meille muistoksi Punta Arenaksesta vaakunaliput, tosi ystävällistä :) Itse uudistin sukkavarastoani ja ostettiin myös pikku muistoesineitä. Parasta oli kuitenkin kun kauppakeskuksen sisällä oli luistinrata ! voe juma. Oli pakko käydä kokeilee ja maksettiin 3e puolen tunnin luistelusta. Luistimet oli tehty muovista ja oli tosi löysät jalassa (niissä oli 3tiukennusremmiä). Ei kaaduttu.

Sitten kuitenkin totuus iski vasten kasvoja. Kauan odotettu MäCcärin reissu kariutui, KOSKA PUNTA ARENAKSESSA EI OLE ENÄÄ MCDONALDSIA! siis mitä v. No toiv Ushuaiahahahaan on rakennettu tähän mennessä semmoinen.

Kauppojen jälkeen käytiin kuvailee vähän kaupungin keskustassa, rannalla ja jossain korkeassa paikassa. Huomenna siis Argenttiinaan ja Chile on taakse jäänyttä elämää. Ainakin hetkeksi.

-jani

Nunnia ja uhkapelejä..........

Lauantaina piti herätä aikasin puol kymmenen, et ehittiin nauttia hostellin tarjoama aamiainen. Aamupäivä meniki sit keskustan katuja kävellessä ja raha-automaattia ettiessä, et pystyttäis jotain taas tekemäänkin kun kaikki kuitenkin maksaa. Saatiin nostettua rahaa ja mentii kokkailemaan itse ruokaa hostellille sekä varattii ensimmäinen turistireissu.
Meitä lähti tila-autollinen porukkaa kattelemaan pingviinejä Seno Otwayhin n. 60 km päähän Punta Arenaksesta. Matkalla nähtiin myös muutamat strutsit. Pingviini alueella kierti reilu kilsan pituinen kävelylenkki. Suurin osa pingviineistä oleskeli meren rannalla laumassa, mutta maissakin oli jonkin verran. Pienen info lappusen mukaan, mikä saatiin alueelle mennessä, pingviinien lisääntymisaika on syys-lokakuussa. Joten ehkäpä siihen jotenkin liittyen osa pinguista äänteli erikoisesti, mikä muistutti kovasti vuvuzeloja. Tästä ehkä mahdollisesti video matskua myöhemmin.. Paluumatkalla reissun kuski/opas tarjosi vielä lämmikkeeksi piscot ja keksejä :) Rupateltiin myös sveitsiläisten kanssa, jotka oli myös samankaltasella roadtripillä ku mekin.
Illalla eksyttiin vielä paikalliseen casinoon pelaamaan rulettia ja fiilistelemään. Rahat tuli ja meni.
Sunnuntai aamuna jätettiin hostelli ja siirryttiin majoittumaan täti-Lidian luokse pohjoisosaan Punta Arenakseen. Mukavia uusia tuttavuuksia, jotka vei meiät käymään myös viereisessä ostoskeskuksessa. Illalla illastettiin jonkun näiden sukulaisten luona. Lautaselta löytyi mm simpukoita ja jotain erikoista kasvisvihanneskasvisjuureskumiperunaa. Täällä päin näyttäis olevan tapana syödä mereneläviä aika paljon.

Kohta ois tarkotus lähteä keskustaan pyörimään ja kyselemään seuraavia bussilippuja toivottavasti Ushuaiahin. Sen jälkeen ois vielä tarkotus löytää täältä maailman eteläisin Mcdonalds ja käydä haukkaamassa siellä jotain.=)

iina

30h bussissa

Keskiviikkona kierreltiin Osornon kauppoja ja istuskeltiin puistossa. Harjoitettiin myös hengellistä elämää vierailemalla kirkossa. Hieno oli. Kaupoista lähti mukaan halloween karkkeja ja eväitä Punta Arenaksen reissua varten, sekä hiusväri auringon vaalentamiin hiuksiin. Loppupäivä menikin dataillessa, kitaraa rämpytellessä ja hiusvärin laitossa. Niin ja vaahtokylvyssä :) Mineromiesten nostoakin katsottiin telkusta, tai no oikeastaan mitn muuta ohjelmaa ei ollut telkkarissa.

Torstaina taas pakkailtiin nopee kamat kasaan ja siirryttiin bussiasemalle odottelemaan bussia. Bussi tuli ja lähdettiin matkaan. Matkalla katsottiin monen monta elokuvaa. Osa espanjaksi dubattuna ja enkun teksteillä, osa toisin päin ja muutama espanjan dubbauksella ja tekstityksellä. Koko matkan meistä huolehti mukava bussisetä. Esimerkiksi rajanylityksissä hän hoiti meidät oikeaan paikkaan ja selvitti asiat puolestamme. Vaikka mitn suurempia juttuja ei tarvinnut missään hoitaa.

Osorno siis sijaitsee Chilessä ja matka kulki suurimmaksi osaksi Argentiinan puolla. Eli ensin ylitettiin raja Argentiinaan ja ajeltiin satoja kilometrejä Argentiinan aavikoita ja sitten taas palattiin Chilen puolelle.

Yö bussissa meni ihan ok ja Punta Arenaksessa oltiin illalla kuuden maissa. Vastassa meitä oli tihkusade, joka kasteli vaatteet matkatessamme kävellen hostellille. Kirjauduimme Blue House-nimiseen hostelliin, jota pitävät israelilaisnuorukaiset. Hostellilla olikin puolisen kymmentä israelilaista. Yhden äiti oli Suomesta ! :) Majoituimme 6hengen huoneeseen, jossa saimme kuitenkin olla kahdestaan. Sit käytiin kaupassa moro.

-jani

Pucón-Temuco-Osorno

Perjantaina päivä meni tavaroita pakkaillessa ja alkuillasta oli aika sanoa heipat ja kiitokset kaikille Parralissa. Lähdettiin jatkamaan matkaa Pattyn, Samuelin, Bastianin, Francin ja Anitan kanssa Puconiin viikonlopuksi. Ajettiin 4-5 tuntia etelään ja matkalla osa meistä onnekkaista näki muutaman tähdenlennonkin. Päästiin perille mukavaan turistikylään ja löydettiin meidän mökki, joka oli semmoinen piha-aitta perusmukavuuksilla varustettuna.

Lauantaina herättyä käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä ja lähdettiin ajamaan tulivuorta ylös kohti pientä laskettelukeskusta. Villarrican tulivuori ei oo kuulema koskaan purkautunut, mutta puskee usein savua, kuten myös nämä päivät mitä vietettiin sen juurella. Kun sitten päästiin laskettelukeskukselle asti, ilmeni, että välineiden vuokraus ja liput tulis aika kalliiks ja paikka alko mennä jo kiinnikin.. , joten päätettiin jättää laskeminen väliin ja ihailla maisemia. Siellä olis ollu myös 'maisemahissi', mutta se ehti just mennä kiinni ennen kun saavuttiin sinne. Ajeltiin sitten takaisin alas mutkanen vuoristotie ja mentiin järvenrannalle ihastelemaan lisää maisemia. Sieltä matka jatkui puistoon, jossa otettiin puolentunnin pyöräilyajelu kulkuneuvolla, johon mahduttiin kaikki, mutta vain kuudelle oli polkimet. Hurjasteltiin ympäri kylän katuja ja pidettiin hauskaa. Huvittelun jälkeen käveltiin kaupungin läpi mökille ja vietettiin iltaa yhdessä. Ite olin hieman kipeenä ja menin aikasemmin nukkumaan, mutta muu nuoriso eksy vielä keskustaan ja täysi-ikäiset pariin baariinkin. Baarista tullessaan herättivät kaikki muutkin ja viihdyttivät meitä jonkin aikaa kunnes nukahtivat.. :--)

Sunnuntaina oli tarkotus herätä kaheksalta ja lähteä kylpylään, mutta jostain syystä päästiin ylös vasta perinteikkäästi puolen päivän aikaan. Masennuttiin jo vähän kun taas meinas mennä tekemiset ohi, kun ei päästy ajoissa lähtemään, mutta ajettiinki sitten Lican-Rayhin rannalle, jossa käytiin veneajelulla ihailemassa taas maisemia sillä aikaan kun Bastian ja Franci kävi melomassa kajakilla. Bastian onnistu vielä tiputtamaan melanki ja sai maksaa 20000 pesoa siitä. Illasta lähettiin kasinolle ja liityttiin johonkin kerhoon, niin saatiin n 8 euron verran ilmasta pelirahaa. Tulihan sieltä muutaman kympin voitot, mikä oli ihan mukavaa, kun rahaa on saattanut välillä mennä vähän yli budjetinkin. Pelailun jälkeen käytiin Janin kauan himoitsemalla pizzalla. Pienenä pettymyksenä, täällä käytetään jotain superhiiva ja pizzan pohja oli superkova, täytteet kylläkin hyviä. Tarkoituksena oli taas käydä ajoissa nukkumaan, jotta seuraava päivä saataisiin viettää kylpylässä. Neljään mennessä päästiin sitten nukkumaan, kun oli niin paljon rupateltavaa.

Aamulla herättiin jo 9-10 aikaa. Patty ja Samuel kuitenkin sano ettei ehittäis silti kylpylään kun pitäis siivota mökki yms., mutta Anita vähän jutteli niille ja pikasiivouksen päästä ajettiinkin kylpylää kohti. Siinä siivoustohinassa unohettiin kameran laturi mökkiin latautumaan, joten kuvat jäi vähemmälle, mutta onneks ajettiin samaa reittiä takaisin ja käytiin hakemassa akku. Pikku kylpylässä oli aivan super rentouttavaa. Pari 38-40 asteen kuumavesiallasta, joiden veden tulivuori lämmittää. Vieressä virtas myös joki, jossa Jani ja Franci kävi myös pulahtamassa ja siitä sai myös huuhtoa kultaa, mutta Jani löys vaan kynnen.. ? Me naiset käytiin puolen tunnin rentouttavassa hieronnassa, jonka jälkeen olo oli mitä mainioin. Aurinkokin paisto mukavasti koko päivän, joten tuli saatua vähän rusketustakin. Kylpylästä ajettiin mökin kautta hieman pohjosemmaksi Temucoon, johon mun ja Janin oli tarkotus jäädä. Täytettiin massut ja muut autto meitä sitten ettimään hostellin ja paikan mistä kysellä busseja eteenpäin, ennen kuin lähtivät takaisin Parraliin. Ihan keskustasta löyty sopiva hostelli, jossa oltiin yö.

Tänään herättiin hieman väkisin aikasin ja lähettiin kysymään bussia Osornoon ja saatiin liput samalle päivälle. Käytiin tsekkaa bussin lähtöpaikka ja kierreltiin vähän kauppoja vielä kun oli aikaa. Jani sai vihdoin kitaran ja minä ulkoilupuvun etelän viileitä päiviä varten. Mentiin hostellille, ilmotettiin omistajamummolle lähdöstä, pakattiin kamat rinkkoihin ja lähdettiin tallaamaan kohti bussipysäkkiä. Reilu puol tuntia tallattiin ja oltiin ajoissa pysäkillä, mutta bussi oli myöhässä ja jännitettiin siinä sitten tuleeko ollenkaa. Sieltä se sitten tuli ja otti kyytiin. Bussi oli mukava pidemmillekin matkoille leveineen penkkeineen ja leffakin pyöri ruudussa. Osornon bussiasemalla hypättiin kyydistä 3,5 tunnin matkan jälkeen ja käytiin samantien varaamassa uudet liput eteenpäin Punta Arenakseen torstaille. Hyvä hostellikin löyty aseman vierestä ja täällä sitä vaan dataillaan nytten. Ja on tullut myös huomattua, että kyllä tätä kieltä ehkä on tullu opittuakin ja osaa jotain jo sanoakin.
Lauantai-sunnuntai välisenä yönä siirrettiin muuten kellot kesäaikaan, joten aika eroa suomeen on enää 6 h.
iina

matka maailman reunalle alkaa

Tikitaka hei. Vois vähän päivitellä viikon menoja. Tiistaina pyörittii kaupungilla etsimässä kitaroita. Ei löytynyt. Haluaisin hankkia pienen matkakitaran, mutta se pitäis ostaa jostain isommasta kaupungista, jossa on musiikkiliike. Viikolla tuli myös huomattua, että Parralista ei löydy tarpeeksi isoja aamutossuja, postikortteja ja postimerkeistäkään ei ole varmuutta. Siis täti ja kaikki muut, jotka meiltä korttia kaipaavat, kun luette tätä, niin koittakaa ymmärtää, että haluaisimme kovasti lähettää teille kortteja täältä, mutta se ei vain ole mahdollista. :) tai ainakaan helppoa.

Pojat ovat näyttäneet jalkapallokikkoja viime päivinä ja hienoja ovat olleet :) Harmittaa, jos en saa videokuvattua yhtään palloilusessiota. Kamera unohtunut joka ainut päivä Ramonin talolle, jossa asustamme.

Enimmäkseen tällä viikolla ollaan suunniteltu matkan jatkoa ja huomenna lähdemmekin kohti etelää! Aluksi matkaamme Villarrica nimiseen kaupunkiin ja oleskelemme luultavasti vuokramökissä Lago Villarrican läheisyydessä. Toivottavasti pääsemme myös laskettelemaan alueen rinteille. Tarkoituksena on viettää viikonloppu mökkeilemällä ja jatkaa sitten vieläkin etelämmäksi. Seuraavia etappeja saattavat olla Osorno, Puerto Montt, varmuudella Punta Arena ja sieltä ehkä laivamatka maailman reunalle eli Etelä-Amerikan eteläkärkeen. Matkan varrella on kuitenkin paljon pysäkkejä, joten ei hätäillä vielä faktoissa.

-jani

Parralissa taas

Täällä taas Parralissa. Paljoa ei oo tapahtunu tai elämä mitenkää muuttunu. Perus hengailua vaa ollu. Perjantaina pojilla oli fudispelit joidenki paikallisten kanssa. Illasta muut oli auttamassa lauantaisten ristiäisten valmisteluissa ja meikä otti vähä omaa aikaa ja tuli sit tehtyä vähä kaikkee kotona. Lauantaina herättiin neljän tunnin yö unien jälkeen puol seittemän jonkun herätykseen, mikä soi tunnin ajan kymmenen minuutin välein. Kaheksan aikaa noustiin sitte ylös ja kerranki taidettiin olla osallisina ekalla aamupala tarjoilulla. Aamu meni vampyyrien ja pyykin pesun parissa. Päivällä pyörähettiin taas kaupungilla kattelee kauppoja, eikä vieläkään löytyny mitään ostettavaa. Illalla oli sitten Anitan serkun lapsen 5kk vanhan tytön ristiäiset. Ensin kirkossa messussa ja sitten juhlat vuokratiloissa. Paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Vauva sai nimekseen Valentia Isidora Martinez Moya tai jotain sinne päin. Yö kuluki aikalailla tanssiessa, eikä nesteytystäkään unohettu. Aamu seittemältä päästiin sitten nukkumaan ja tulikin nukuttua koko eilinen päivä. Pikku hiljaa rupee tekemään jo mieli jättää Parral ja jatkaa matkaa eteen päin....

iina