from Fin del mundo to Buenos Aires

Nyt ollaan jätetty Chile taakse ainakin hetkeks ja  käyty maailman eteläisimmässä kaupungissa Ushuaiassa Argentiinassa.

Punta Arenasta ajeltii joku 12 tuntia bussilla Ushuaiahin. Pikkunen pätkä mentiin autolautalla vetten yli ennen kun saavuttiin Tierra de Fuegaan eli Tulimaahan. Mitä lähemmäks Ushuaiata päästiin sen hienommiks muuttu maisemat. Tie mutkitteli ihanasti vuorten rinteiden reunamilla ja väkisinki meinas tulla heikko olo.

Heti bussista poistuessa vastassa oli paikallinen hostellimarkkinoija, ja otettiin sitten hyvä tarjous vastaan, kun ei ollut oikeen hajua muista hostelleista ja vettäkin vähän tihkutti. Päästiin 8 hengen huoneeseen, joka oli melkein täynnä. Loppu ilta kuluikin mukavasti kaupassa käyden ja hostellilla tutustuessa muuhun porukkaan, jossa oli muutama israelilainen, sveitsiläinen ja tsekkiläinen ainakin.

Aamulla herättiin aamupalalle, jonka jälkeen lähettiin rauhassa kattomaan paikallista historia-, antarktis- ja vankilamuseota. Museo oli siis entisen vankilan tiloissa. Sieltä löyty tosi paljon perustylsiä tekstejä asioista joista ei oikein jaksanut ymmärtää mitään, mutta onneksi kuvat ja tavarat kertoivat enemmän. Lisäksi oli hauskoja veistoksia ja taideteoksi. Nyt on jollain tapaa Ushuaian historiakin selvillä.....

Sivistysiskun jälkeen meinattiin mennä ettimään 'fin del mundo' -juna, mutta matka oli liian pitkä ja jäätiinkin vain seikkailemaan satamaan. Käveltiin ehkä vähän turhan pitkälle, kun tienviitat osoittivat mihin sattuivat. Matkanteko kuitenkin loppui, kun armeijapukuinen mies huuteli peräämme ylittäessämme peltoa. Luulimme menevämme kansallispuiston suuntaan, mutta oikeasti olimme suuntaamassa militarialueelle. Mies sitten ohjasi meidät toiseen suuntaan.

Sinä päivänä tuuli muuten ihan paljon.

Torstai aamuna ei jaksettu herätä aamupalalle. Joskus puolen päivän jälkeen lähdimme kävelee vuorien suuntaan, mutta aivan juurelle oli mahdotonta päästä. Kaupungin laitamien asutus poikkesi suuresti keskustan vilskeestä ja siellä tuntui kun olisi joutunut keskelle aavekaupunkia. Siellä oli hyvin hiljaista. Hyvä ettei mieli tullut surulliseksi, kun näki lasten tulevan koulusta ja suuntaavan vuorenrinteissä sijaitseviin koteihinsa. Ne olivat tosi pieniä ja rinnekin oli tosi jyrkkä.

Tuli nälkä ja lähdettiin keskustaan.syömään paikalliseen kahvila/ravintolaan (Sara tante?.) Hintalaatusuhde oli kohdillaan ja ruoka maistui. Ilta jumitettiin hostellilla lepyyttäessä lihaksia rankan kävelyreissun jälkeen. Paitsi, että innostuttiin sitten vielä lähtemään tsekkaamaan  casinoa ja eipä vieläkään olla miljonäärejä, mutta ruletti rulettaa.

Viimeisenä kokonaisena päivänä maailman reunalla haluttiin tehä jotain siistiä ja mieltä mullistavaa, joten herättiin aikasin ja lähettiin varaamaan veneretki Beaglen kanaalille. Retki alkoi vasta kolmelta, joten ehdittiin vielä hostellille täyttämään masut ennen sitä. Kolmen jälkeen siirryimme Tango-nimiseen paattiin, jonka miehistö (Pablo ja Nestor) ottivat meidät ilomielin vastaan. Retkellä oli meidän lisäksi kuusi muuta turistia intiasta, kanadasta, costa ricasta, hollannista ja keski-ikäinen homopari ranskasta. Paatin poistuessa satamasta ja muiden ottaessa kuvia ja tutustuessa ulkokannella, minä ( iina ) lämmittelin sisällä, kun kapteeni tarras kädestä ja pyysi minut ohjaamaan venettä (merirosvosilmälappu silmällä jeexd.) Muutkin saivat myöhemmin kokeilla ruorissa olemista. Oli yllättävän vaikeeta mennä suoraan tuulisessa aallokossa, mutta tosi hauskaa. Ajoin seurueemme ensimmäiselle etapille Alice Islandille, minkä olivat vallanneet merileijonat ja merimetsot. Hienoja eläimiä, mutta vähän haisivat.. Käytiin kattomassa myös 'fin del mundo' -majakkaa ja British Islandin kasvistoa ja maisemia. Reissun aikana tarjoiltiin myös kahvia, muffinseja ja paikallista Beagle olutta. Extrana saimme myös olut liput Irish Pubiin ja kartan alueesta, mutta valitettavasti olut liput jäivät käyttämättä, sillä aukioloajat eivät sattuneet ohjelmaamme ja  illalla täytyi vielä pakata seuraavan aamun lähtöä varten.

Lento lähti aamulla 10.10 ja lensi Calafateen kautta. Matkaa Buenos Airesiin on Ushuaiasta 3000km ja vähän päälle. Matkaan olisi mennyt bussilla aikaa jotain 3päivää. Lentokoneella onnistuimme kuitenkin pääsemään määränpäähämme Buenos Airesiin ongelmitta.  Mitä nyt stuertit jätti tarjoilematta meille välipalan.. Kentältä saatiin melkein heti taksi ja lähettiin hostellille, josta oltiin varattu ennakkoon sänngyt. Taksikuski oli mukava ja ystävällinen, vaikka peruuttikin erään papan päälle lähtiessään liikkeelle. Kuulema ihan normaalia täällä. Kuski yritti parhaansa mukaan antaa meille jonkinlaista käsitystä kaupungista selittämällä meille paikallisia nähtävyyksiä, puistoja ja rakennuksia matkan varrella.

Hostellilla jouduttiin ensimmäiseksi yöksi kahden hengen huoneeseen, koska useamman hengen makuuhuoneet olivat täynnä. Jätimme kamat hostellille ja lähdimme etsimään ruokailupaikkaa. Hostelli sijaitsee avain keskustassa ja tässä onkin paljon ruokapaikkoja lähettyvillä. Oli pakko käydä täyttämässä massut mäkkärissä, koska olimme odottaneet sitä jo pitkään (surullisen punta arenaksen tapauksen jälkeen..). Kyllä maistu. nam.

Loppuilta kierreltiin kaupungilla ja kateltiin mistä löytyis marketteja myöhempiä päiviä varten. Vielä myöhemmin saimme vieraan hostellille, kun Hannu tuli moikkaamaan meitä ja toi muutaman kartan avuksemme. Kateltiin pasilaa ennen ku nukahdettii.

Merileijona Alicia Islandilla

Fin del Mundo -majakka

Vapaapudotus British Islandilla, kaukana takana Ushuaia