No eihän se kotiinpaluu niin helppoa ollut.. Olin valmiina lentokentälle lähtöön ja aattelin, että homma on ihan hanskassa. Perheen hankkima "taksi" tuli kuitenkin toodella myöhään. Ei auttanut vaikka miten kaahali kentälle. Tiskillä kerrottiin, että portit oli suljettu jo 5min aiemmin. Siinä vaiheessa tuli kyllä täydellinen epäusko mitä oli tapahtunut. Lähdin nopeasti kysymään uutta lentoa ja sain vastauksena, että kysy huomenna jostain Iberian toimistosta.. Siinä vaiheessa lens kaikki pahat sanat ja äärimmäisen kovalla volyymilla. Piti lähteä etsimään netistä hostelli ja nostamaan tili tyhjäks, että pääsi kalliilla taksilla kalliiseen hostelliin. Suomessa Iina selvitti mahdollisuuksia ja itsekin selailin nettiä koko illan. Yöllä en nukkunut luultavasti silmäystäkään.
Aamuyöstä Iina soitti, että minulle olisi varattuna jo uusi lento samalle päivälle. Luultavasti kentällä oli jo mennyt tieto perille ja varmaan sieltä oli soitettukin minulle aiemmin. Aamulla lähdin aikaisin kentälle varmistamaan lentoa. Monen tiskin kautta pääsinkin supervisorin puheille ja hän teki minulle liput. Piti maksaa penaltya 150e, mutta se oli tosi halpaa verrattuna siihen, jos olisin uuden lipun joutunut hankkimaan. Samalla tapasin pari suomalaista ja siinä huomattiin, että oltiin samalla lennolla ja lentoon lähtöön ei ollut aikaa edes kahta tuntia. Otettii pari olutta ja sit lähdettiin lennolle.
Lennolla istuin ruotsalaisen miehen vieressä ja juteltiin kaikenlaista. Oluttakin meni ihan hyvin. :P Ilmaista kun oli. Tuli nukuttua loppumatka ja Madridissa piti etsiä seuraava kone. Sen lähtöön oli joku 3-4h tuntia ja siinä sitten soittelin kitaraa milloin missäkin ja kävin syömässä. Nukuin koko lennon Amsterdamiin. Sielläkin venailin 4h ja meinas aika käydä jo pitkäksi. Vihdoin lähti kone Helsinkiä kohti ja Finnairhan se oli viimeisellä lennolla. Luin koko matkan ilta-sanomia ja kone oli jo laskeutumassa kun lopetin. Oli aika jännää olla taas Suomessa.
Päästyäni poliisikoirien ohi ja saatuani rinkan lähdin etsimään kyytiä kotiin ja Tomi ja Jonnahan siellä vastassa oli. Autosta tilattiin vielä sauna lämmitettäväksi kotia ja kaikkihan ne olivat kotona valvomassa kun reissumies tuli vihdoin kotia. :)
tiistai 5. huhtikuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
viimesii viedään !
Perjantaina 11.3 päivä alkoi aika normaalisti. Käytiin päivällisellä pattyn vanhemmilla ja siitä sitten lähdettiin kiertämään kauppoja. Siskolle ja muille perheenjäsenille vähän tuliaisia. Ilma oli synkkä koko päivän ja kaupunkikierroksen päätteeksi satoikin jo urakalla. Otettiin taksi pattylle ja taidettiin Roswellia katsoa. Illaksi oltiin sovittu ponche-ilta Ramonin luona ja sinne mentiikin. Vettä oli kadut täynnä, satoi ihan kaatamalla. Melkein luuli, että tsunami olisi sittenkin tulossa sisämaahan asti. Oltiin aamulla luettu Japanista kantautuvia uutisia ja alkoi jo kotia tehdä mieli. Kyllä Suomessa vaan tuntuu turvalliselta.
Ramonin talolla huomasimme, että kotona ei ole kuin Maruskan vanhemmat. Huonokuuloiset, mutta mukavat vanhukset Punta Arenaksesta. Siinä saimme selville, että porukka on sairaalassa Maruskan takia. Emme vain ymmärtäneet, että miksi. Eikä viittinyt tivata tietoa ulos, jos kyseessä olikin jotain vakavampaa. Lisäksi Patty oli ollut surullinen koko päivän ja ajattelin, että se johtuu raskaudesta ja vauvoista. Oli vähän hiljaista ja kateltiin telkkua. Meinasimme ottaa taksin jo takaisin Pattylle, koska ihmisiä ei kuulunut kotia ja oli myöhä. Meillä ei kuitenkaan ollut puhelinta eikä vanhukset ymmärtäneet mitä kysyimme, koska eivät oikein kuulleet.
No yanki? tuli kotiin töistä kai ja kysyi isovanhemmiltaan mikä on ja sitten selvisi, että Maruskan jalassa oli jotain. Jonkin ajan kuluttua koko porukka tulikin kotiin. Ramon, Maruska, Camila ja hänen poikakaverinsa. Siinä Ramon sitten teki nopeat Ponchet niin päästiin juomaan. Sain myös reseptin kyseiseen juomaan sekä reseptikirjan chileläisiin ruokiin.
Ramonin piti lähteä heittää Camilan poikakaveria kotia niin lähdin sitten mukaan seuraksi. Siinä meni tunti, kun se jäbä asu jossain korvessa. :) Hyvää Ponche aikaa hukkaan. No sitten jatkettiin, Ramon vaan alkoi olla hyvin väsynyt ja nukahti kymmeniä kertoja pöytään. Muut katoimme, kun hyökyaallon piti tulla Chilen rannikolle, mutta ei se koskaan tullut. Live-lähetystä tuli koko yön.
Myöhemmin Ramon sitten heitti meidät Pattylle, hän oli kyllä tosi väsynyt ja luulin, että hän nukahtaa rattiin. Perille päästiin ja hyvästeltiin jälleen kerran toisemme.
Lauantai aamu alkoi kai hitaasti. En muista oikein. Varmaa jotain pakkailua tuli jo tehtyä. Sitten Patty kertoi Facebookin kautta suru-uutisen. Toinen hänen odottamistaan kaksosista oli kuollut :( Tuli tosi surullinen olo sen jälkeen. Olin aavistellut jotain tälläistä pari päivää, kun Patty oli surullinen ja olin kuullut, että hänellä on ultraääni perjantaina. Toivottavasti toinen lapsi selviää maailmaan asti.
Päivällisen jälkeen käytiin vielä kaupoilla etsimässä jotain tuliaisia sekä käytiin pelaamassa biljardia Bastianin ja Franceen kanssa. Sitten colletivolla "kotia".
Illalla Oncella oli herkullisia empanadas de quesoja ja jotain muita leivoksia. Tosi hyviä. Oncen jälkeen Francee sanoi, että hänellä on minulle lahja ja lähti kipaisemaan kotona. Takaisin tullessaan hänellä oli mukana Chilen pelipaita ! :) Sitten kun pojat tulee joskus suomeen niin hankin varmaan Ripan pelipaidat. :P
Sunnuntaina vikana Parralpäivänä meidän piti mennä vielä käymään Pattyn vanhemmilla hyvästelemässä, mutta porukka nukkui pitkään ja hyvästelyjen jälkeen Samuel heitti meidät asemalle odottelemaan bussia. Siellä nähtiin vielä bussista Jose (Pattyn isä ja taksikuski) ja vilkuteltiin hänelle.
Sitten alkoi vähän surullinen matka kohti Santiagoa. Parraliin jäi kuitenkin paljon kivoja ihmisiä.
Matka meni jees ja perillä käytiin terminaalin MÄKISSÄ syömässä. Voi taivas olikin jo pitkä aika ! :D Sitten taksiin ja Saralle ja Rubenille. Ruben oli kotona ja kuultiin, että pojat on pelaamassa. Tiesin kentän niin lähdettiin heti sinne katsomaan loppupeliä. Mentin katsomoon ja huusin Jeanille urpoa kunnes tajusi, että ollaan tultu katsomaan peliä.
Loppuilta istuttiin sisällä ja jotain jutusteltiin. Selvästi paremmin onnistui kommunikointi kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei tajunnut yhtään näiden puheesta. :D Eikä nytkään tietysti kaikkea. Porukka olettaa Iinan osaavan paremmin espanjaa, vissiin tytöllä paremmat näyttelijänlahjat. :D Välillä on kylläkin helpompi esittää ettei tajua niin ei tarvitse asioihin puuttua.
Maanantaina lähdettiin kaupungille bussilla. Käveltiin ostoskeskuksia ja kauppakatuja. Hirveästi ei ollut rahaa käytettävissä, joten aika marginaalisiksi jäi ostokset. Tulipahan käveltyä. Muutenkin oli vähän tyhjä olo, kun tietää että matka on kohta ohi. Käytiin myöhemmin netissä piipahtamassa läheisellä nettikioskilla ja illalla käytiin ajoissa nukkumaan.
Tiistaina oli päivä jolloin Iina lähti kotia. Yksi jäbä oli heittämässä porukan lentokentälle, mutta kauan se kesti. Iinaa meinasi jo jänskättää, että ehtiikö koneeseen. Joskus puol 12 varmaan päästiin lähtemään kohti kenttää. Lähtöselvityksen jälkeen Iina hyvästeltiin. Aika kosteat jäähyväiset oli. Iina jatkoi koneeseen ja minä, Nico, nicon isä ja Sara jatkoimme "kotia".
Jossain vaiheessa aloin katsoa leffaa ja odottelin illan jalkapallo peliä. Menimme Claudion, Jeanin ja Paton ja heidän kaveriporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Ennen peliä käytiin pyörimässä Nicon kodin lähellä. Olin käynyt siellä aiemmin päivällä kahvilla. Nyt kun muistan sanoa. Nicon kaa siellä pelailtiin kaikkea. Niin, tällä kertaa kävin joidenkin toisten kotona, Hugo tais olla nimi ja hänellä oli iso kokoelma matkamuistotavaroita huone täynnä.
Sitten mentiin pelaamaan. Olin lainannut pojilta vähän vaatteita mm. Colo-Colon pelipaidan. Ekat 10min meni hyvin ja tein varmaa 2-3 maalia ja pari hienoa syöttöä. Porukalla oli tällä kertaa koutsi kentän laidalla ja se huuti ihan helkutisti. Minulle. En vaan tajunnut mitään. :D Eka tuntu, että se on jotain negatiivista, mutta kun oltiin saatu yksi peli takkiin ja jouduttiin vaihtoon ni ne tuli kyselee, että mikä saksalainen oon. :D Sen jälkeen ei oikein oma peli enää sujunutkaan, koska kunto melkein meni siihen ekaan 10min :D Taisi muutkin alkaa vähän huonommin pelaamaan ja saatiin kivasti takkiin melkein koko loppu aika. Mut ei siinä kivat pelit oli. :)
Illalla väsytti aika paljon eikä ollut Iinaakaan paikalla, että olisi jotain voinut kiusata. Kävin suihkussa ja täytin mahan kokisella ja menin nukkumaan.
Aamulla nousin sängystä vasta noin yhden aikaan. :) Olin herännyt jo, kun porukka lähti töihin, mutta en jaksanut itse vielä silloin nousta. Kattelin leffaa ja söin soppaa ja oon pakkaillu kamoja. Vielä pari tuntia niin lähden kentälle. Kone lähtee puol ysi illalla.
Jännittää vähän mennä kotiin. Ei o ihmisiä nähnyt puoleen vuoteen ja siellä on kylmä. Aikamoinen muutos taas. Kämppäkin pitäisi laittaa kuntoon, kun varmaan muutan takaisin viikonloppuna. Lisäksi äidin kunto huolestuttaa. :( Lisäksi kaikki kivat harrastukset odottavat. Salibandya, Lätkää, Salibandya, hiihtoa ?, kuntosalia, salibandya...:) jotain tuommosta. Pakko päästä kuntoon nopeasti.
Nyt siis 6 kuukautta Etelä-Amerikkaa takana ja tosi hieno kokemus on ollut. Myöhemmin vielä varmasti aukeaa enemmän miten hienoa aikaa onkaan ollut viimeinen puoli vuotta. Suomi on kuitenkin koti enkä sitä vaihtaisi mihinkään muuhun maahan. Japanin tilanne on pistänyt miettimään paljon ja haluan jo päästä kotiin !
-jani
Ramonin talolla huomasimme, että kotona ei ole kuin Maruskan vanhemmat. Huonokuuloiset, mutta mukavat vanhukset Punta Arenaksesta. Siinä saimme selville, että porukka on sairaalassa Maruskan takia. Emme vain ymmärtäneet, että miksi. Eikä viittinyt tivata tietoa ulos, jos kyseessä olikin jotain vakavampaa. Lisäksi Patty oli ollut surullinen koko päivän ja ajattelin, että se johtuu raskaudesta ja vauvoista. Oli vähän hiljaista ja kateltiin telkkua. Meinasimme ottaa taksin jo takaisin Pattylle, koska ihmisiä ei kuulunut kotia ja oli myöhä. Meillä ei kuitenkaan ollut puhelinta eikä vanhukset ymmärtäneet mitä kysyimme, koska eivät oikein kuulleet.
No yanki? tuli kotiin töistä kai ja kysyi isovanhemmiltaan mikä on ja sitten selvisi, että Maruskan jalassa oli jotain. Jonkin ajan kuluttua koko porukka tulikin kotiin. Ramon, Maruska, Camila ja hänen poikakaverinsa. Siinä Ramon sitten teki nopeat Ponchet niin päästiin juomaan. Sain myös reseptin kyseiseen juomaan sekä reseptikirjan chileläisiin ruokiin.
Ramonin piti lähteä heittää Camilan poikakaveria kotia niin lähdin sitten mukaan seuraksi. Siinä meni tunti, kun se jäbä asu jossain korvessa. :) Hyvää Ponche aikaa hukkaan. No sitten jatkettiin, Ramon vaan alkoi olla hyvin väsynyt ja nukahti kymmeniä kertoja pöytään. Muut katoimme, kun hyökyaallon piti tulla Chilen rannikolle, mutta ei se koskaan tullut. Live-lähetystä tuli koko yön.
Myöhemmin Ramon sitten heitti meidät Pattylle, hän oli kyllä tosi väsynyt ja luulin, että hän nukahtaa rattiin. Perille päästiin ja hyvästeltiin jälleen kerran toisemme.
Lauantai aamu alkoi kai hitaasti. En muista oikein. Varmaa jotain pakkailua tuli jo tehtyä. Sitten Patty kertoi Facebookin kautta suru-uutisen. Toinen hänen odottamistaan kaksosista oli kuollut :( Tuli tosi surullinen olo sen jälkeen. Olin aavistellut jotain tälläistä pari päivää, kun Patty oli surullinen ja olin kuullut, että hänellä on ultraääni perjantaina. Toivottavasti toinen lapsi selviää maailmaan asti.
Päivällisen jälkeen käytiin vielä kaupoilla etsimässä jotain tuliaisia sekä käytiin pelaamassa biljardia Bastianin ja Franceen kanssa. Sitten colletivolla "kotia".
Illalla Oncella oli herkullisia empanadas de quesoja ja jotain muita leivoksia. Tosi hyviä. Oncen jälkeen Francee sanoi, että hänellä on minulle lahja ja lähti kipaisemaan kotona. Takaisin tullessaan hänellä oli mukana Chilen pelipaita ! :) Sitten kun pojat tulee joskus suomeen niin hankin varmaan Ripan pelipaidat. :P
Sunnuntaina vikana Parralpäivänä meidän piti mennä vielä käymään Pattyn vanhemmilla hyvästelemässä, mutta porukka nukkui pitkään ja hyvästelyjen jälkeen Samuel heitti meidät asemalle odottelemaan bussia. Siellä nähtiin vielä bussista Jose (Pattyn isä ja taksikuski) ja vilkuteltiin hänelle.
Sitten alkoi vähän surullinen matka kohti Santiagoa. Parraliin jäi kuitenkin paljon kivoja ihmisiä.
Matka meni jees ja perillä käytiin terminaalin MÄKISSÄ syömässä. Voi taivas olikin jo pitkä aika ! :D Sitten taksiin ja Saralle ja Rubenille. Ruben oli kotona ja kuultiin, että pojat on pelaamassa. Tiesin kentän niin lähdettiin heti sinne katsomaan loppupeliä. Mentin katsomoon ja huusin Jeanille urpoa kunnes tajusi, että ollaan tultu katsomaan peliä.
Loppuilta istuttiin sisällä ja jotain jutusteltiin. Selvästi paremmin onnistui kommunikointi kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei tajunnut yhtään näiden puheesta. :D Eikä nytkään tietysti kaikkea. Porukka olettaa Iinan osaavan paremmin espanjaa, vissiin tytöllä paremmat näyttelijänlahjat. :D Välillä on kylläkin helpompi esittää ettei tajua niin ei tarvitse asioihin puuttua.
Maanantaina lähdettiin kaupungille bussilla. Käveltiin ostoskeskuksia ja kauppakatuja. Hirveästi ei ollut rahaa käytettävissä, joten aika marginaalisiksi jäi ostokset. Tulipahan käveltyä. Muutenkin oli vähän tyhjä olo, kun tietää että matka on kohta ohi. Käytiin myöhemmin netissä piipahtamassa läheisellä nettikioskilla ja illalla käytiin ajoissa nukkumaan.
Tiistaina oli päivä jolloin Iina lähti kotia. Yksi jäbä oli heittämässä porukan lentokentälle, mutta kauan se kesti. Iinaa meinasi jo jänskättää, että ehtiikö koneeseen. Joskus puol 12 varmaan päästiin lähtemään kohti kenttää. Lähtöselvityksen jälkeen Iina hyvästeltiin. Aika kosteat jäähyväiset oli. Iina jatkoi koneeseen ja minä, Nico, nicon isä ja Sara jatkoimme "kotia".
Jossain vaiheessa aloin katsoa leffaa ja odottelin illan jalkapallo peliä. Menimme Claudion, Jeanin ja Paton ja heidän kaveriporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Ennen peliä käytiin pyörimässä Nicon kodin lähellä. Olin käynyt siellä aiemmin päivällä kahvilla. Nyt kun muistan sanoa. Nicon kaa siellä pelailtiin kaikkea. Niin, tällä kertaa kävin joidenkin toisten kotona, Hugo tais olla nimi ja hänellä oli iso kokoelma matkamuistotavaroita huone täynnä.
Sitten mentiin pelaamaan. Olin lainannut pojilta vähän vaatteita mm. Colo-Colon pelipaidan. Ekat 10min meni hyvin ja tein varmaa 2-3 maalia ja pari hienoa syöttöä. Porukalla oli tällä kertaa koutsi kentän laidalla ja se huuti ihan helkutisti. Minulle. En vaan tajunnut mitään. :D Eka tuntu, että se on jotain negatiivista, mutta kun oltiin saatu yksi peli takkiin ja jouduttiin vaihtoon ni ne tuli kyselee, että mikä saksalainen oon. :D Sen jälkeen ei oikein oma peli enää sujunutkaan, koska kunto melkein meni siihen ekaan 10min :D Taisi muutkin alkaa vähän huonommin pelaamaan ja saatiin kivasti takkiin melkein koko loppu aika. Mut ei siinä kivat pelit oli. :)
Illalla väsytti aika paljon eikä ollut Iinaakaan paikalla, että olisi jotain voinut kiusata. Kävin suihkussa ja täytin mahan kokisella ja menin nukkumaan.
Aamulla nousin sängystä vasta noin yhden aikaan. :) Olin herännyt jo, kun porukka lähti töihin, mutta en jaksanut itse vielä silloin nousta. Kattelin leffaa ja söin soppaa ja oon pakkaillu kamoja. Vielä pari tuntia niin lähden kentälle. Kone lähtee puol ysi illalla.
Jännittää vähän mennä kotiin. Ei o ihmisiä nähnyt puoleen vuoteen ja siellä on kylmä. Aikamoinen muutos taas. Kämppäkin pitäisi laittaa kuntoon, kun varmaan muutan takaisin viikonloppuna. Lisäksi äidin kunto huolestuttaa. :( Lisäksi kaikki kivat harrastukset odottavat. Salibandya, Lätkää, Salibandya, hiihtoa ?, kuntosalia, salibandya...:) jotain tuommosta. Pakko päästä kuntoon nopeasti.
Nyt siis 6 kuukautta Etelä-Amerikkaa takana ja tosi hieno kokemus on ollut. Myöhemmin vielä varmasti aukeaa enemmän miten hienoa aikaa onkaan ollut viimeinen puoli vuotta. Suomi on kuitenkin koti enkä sitä vaihtaisi mihinkään muuhun maahan. Japanin tilanne on pistänyt miettimään paljon ja haluan jo päästä kotiin !
-jani
perjantai 11. maaliskuuta 2011
Hulinaa huisketta
Tiistaina ei ylläripylläri lähettykään Chillaniin, mutta käytiin tutkiskelemassa Parralin huimaa ostostarjontaa ja kyllä sieltä löytyi kuin löytyikin jotain ostettavaakin.
Illalla Patty vannoi, että huomenna mentäisiiin Chillaniin, ja siihen sanaan luotettiin.
Ja niin mentiinkin ! Lähdettiin vasta illasta, sillä pojat olivat koulussa ja Patty töissä. Pattyn työkaveri Joanna lähti myös meidän mukaan shoppailemaan. Oltiin samassa ostoskeskuksessa, kuin joskus syksylläkin. Syötiin ja kierreltiin kauppoja, jonka jälkeen muutamat pelit Happylandissä ja kotia kohti.
Eilen kierreltiin taas Parralin keskustassa ja löydettiin lisää osteltavaa, jonka jälkeen käveltiin Pattylle. Juotiin myös päiväkahvit kahdestaan ja tuntu jotenkin tosi oudon kivalta istua vaan keskellä päivää ja hörppiä kahvia hiljaisessa talossa. :)
Kahvittelun jälkeen aloin järjestelemään rinkan sisälmyksiä hieman, ettei joskus sitten tulevaisuudessa olisi niin kauheasti tekemistä rinkan kanssa. Kesken hulinan ja huiskeen, kun juuri olin saanut kaiken ulos, Patty tuli kysymään mitä tehtäisiin tänään, että haluttaisiinko lähteä Linareksiin hänen mukaan. Tottakai (sipo !) me haluttiin. Pattyn kaveri Joanna tuli tälläkin kertaa mukaan ja tarjosi meille puutarhavadelmia matkaevääksi, ja kyllä maistui. Myös tämäkin reissu kannatti, sillä päästiin tutkimaan kauppoja ja löydettiin uusia vaatteita.
Tänään herättiin superväsyneinä ja ihmeteltiin Japanin tsunami uutisia. Aamiaisen jälkeen lähdettiin virkistävälle juoksulenkille. Ensimmäiset juoksu askeleet Etelä-Amerikassa (jollei pallopelejä lasketa) ! Pakko myöntää, että enpä jaksanut kauan juosta, mutta Jani juoksi vähän enemmän munkin puolesta.
Lounaan jälkeen mentiin vielä kerran ostoksille keskustaan (luultavasti mennään vielä huomennakin.)
Ollaan täällä aina silloin tällöin uhrattu rahaa pehmolelukoneisiin ja kerrankin se kannatti. Saatiin kalastettua valkoinen tiikeri, mikä murisee. :)
Tänään täällä on ollut viileämpi päivä ja koko illan onkin satanut vettä, mutta eipä tuo haittaa.. Lähdetään tästä juomaan ponchea Ramonin luokse nytten !
iina
Illalla Patty vannoi, että huomenna mentäisiiin Chillaniin, ja siihen sanaan luotettiin.
Ja niin mentiinkin ! Lähdettiin vasta illasta, sillä pojat olivat koulussa ja Patty töissä. Pattyn työkaveri Joanna lähti myös meidän mukaan shoppailemaan. Oltiin samassa ostoskeskuksessa, kuin joskus syksylläkin. Syötiin ja kierreltiin kauppoja, jonka jälkeen muutamat pelit Happylandissä ja kotia kohti.
Eilen kierreltiin taas Parralin keskustassa ja löydettiin lisää osteltavaa, jonka jälkeen käveltiin Pattylle. Juotiin myös päiväkahvit kahdestaan ja tuntu jotenkin tosi oudon kivalta istua vaan keskellä päivää ja hörppiä kahvia hiljaisessa talossa. :)
Kahvittelun jälkeen aloin järjestelemään rinkan sisälmyksiä hieman, ettei joskus sitten tulevaisuudessa olisi niin kauheasti tekemistä rinkan kanssa. Kesken hulinan ja huiskeen, kun juuri olin saanut kaiken ulos, Patty tuli kysymään mitä tehtäisiin tänään, että haluttaisiinko lähteä Linareksiin hänen mukaan. Tottakai (sipo !) me haluttiin. Pattyn kaveri Joanna tuli tälläkin kertaa mukaan ja tarjosi meille puutarhavadelmia matkaevääksi, ja kyllä maistui. Myös tämäkin reissu kannatti, sillä päästiin tutkimaan kauppoja ja löydettiin uusia vaatteita.
Tänään herättiin superväsyneinä ja ihmeteltiin Japanin tsunami uutisia. Aamiaisen jälkeen lähdettiin virkistävälle juoksulenkille. Ensimmäiset juoksu askeleet Etelä-Amerikassa (jollei pallopelejä lasketa) ! Pakko myöntää, että enpä jaksanut kauan juosta, mutta Jani juoksi vähän enemmän munkin puolesta.
Lounaan jälkeen mentiin vielä kerran ostoksille keskustaan (luultavasti mennään vielä huomennakin.)
Ollaan täällä aina silloin tällöin uhrattu rahaa pehmolelukoneisiin ja kerrankin se kannatti. Saatiin kalastettua valkoinen tiikeri, mikä murisee. :)
Tänään täällä on ollut viileämpi päivä ja koko illan onkin satanut vettä, mutta eipä tuo haittaa.. Lähdetään tästä juomaan ponchea Ramonin luokse nytten !
iina
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Jippijaijee
Perjantaina mentiin kuin mentiinkin pelaamaan bilistä illalla ja sen jälkeen kierreltiin vielä vähän puistossa. Löydettiin halpoja lävistyskoruja, joten nyt on niitä muutama matkassa.
Jossain vaiheessa seuraavan yön/aamun aikana Samuel oli tullut kotiin, ja ehdotteli, jos lähdettäisiin käymään Chillanissa. Ei kuitenkaan lähdetty, kun olisi ollut turhan kiire ja sovittiin, että mentäisiin sunnuntaina.
Iltapäivällä mentiin normisti lounaalle, jonka jälkeen kävästiin Lorenan kotona, josta matka jatkui Ramonin luokse. Sielläkin oli tehty kovasti remonttia ja seinät olivat vaihdelleet paikkoja. Taidettiin istua siellä muutama tunti turisten ja vaihtaen kuulumisia. Perheen emäntä ei kuitenkaan ollut kotona, niin sovittiin, että tultaisiin seuraavana iltana uudelleen. Marjuskan vanhemmat Punta Arenaksesta ovat kyläilemässä täällä. Ovat vissiin yhteensä yli puoli vuotta täällä. Olivat tulleet pari kuukautta meidän lähdön jälkeen ja palaavat näillä näkymin syyskuussa Punta Arenakseen. Heillä on aikomuksissa ostaa tontti Parralista, koska Punta Arenas alkaa olemaan heille liian kylmä.
Myöhemmin illasta pojat kävivät vielä pelailemassa fudista stadionilla.
Joo pelailtiin fudista aluksi Bastianin ja Cristian? kanssa. Ammuttiin rankkareita ja vapaapotkuja. Myöhemminen Francii ja Samuel liittyi mukaan ja saatiin pienet pelit aikaseks. Kyllä on kunto aika heikoksi päässy täällä. Pelattiin niin kauan, että aurinko jo laski ja tuli tosi pimeätä. Selkä meni aika helläks./jani
Sunnuntaina herättyämme odoteltiin täpinöissämme, että päästäisiin Chillaniin shoppailemaan. Toisin kuitenkin kävi. Patty ja Samuel saivat tuttavaperheen kylään koko päiväksi, suloiset pikku pojat Lucas 2kk ja Felippe 2v. Sovittiin, että mentäisiin sitten maanantaina koulujen jälkeen Chillaniin.
Päivän aikana taidettiin ulkoilla hieman ja kerrankin nautittiin lounas täällä Pattylla.
Illalla Patty vei meidät Ramonin luokse. Aika vierähti nopeasti syödessä, juodessa ja jutustellessa. Viinilasien täyttyessä juteltiin Suomen historiasta, mm. maailman sodista. Ramon tiesi paljon historiasta. Stalinit ja Leninit oli hallussa. Myös Suomen uskonnoista juteltiin ja tietysti meidän matkoista tällä mantereella. Meidät kutsuttiin uudestaan heille perjantaina juomaan ponchea. Saatiin myös chileläinen reseptikirja ja ohjeet Poncheen. :)
Eilen käytiin aamulla kävelemässä muutama kilometri, kuten edellisenäkin päivänä. Pakko koittaa vähän jotain tehdä täällä vielä, että jaksaisi sitten Suomessa lähteä hiihtelemään ja luistelemaan.
Lounaan jälkeen käveltiin keskustassa hieman kauppoja ja tuli sitä jotain ostettuakin. Käytiin myös moikkaamassa Pattya sen työpaikalla ja hän sanoi, että mentäisiinkin Chillaniin vasta huomenna. Tämän jälkeen käveltiin myös hakemaan Belen koulusta ja matkalla poikettiin Lorenan veljen luona, jossa juotiin herkullista ananasmehua.
Paljon kävelyä siis yhteen päivään (kilometrejähän kertyi rutkasti yli kymmenen)! Loppuillasta olikin hieman väsyneen näköistä porukkaa, joten tuli vain istuttua ja katsottua telkkaria Pattyn ja Lorenan vanhempien luona.
Mutta, jos sitä taas tänään jaksaisi jotain hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Jos vaikka tänään mentäisiin sinne Chillaniin vihdoinkin..
iina
Jossain vaiheessa seuraavan yön/aamun aikana Samuel oli tullut kotiin, ja ehdotteli, jos lähdettäisiin käymään Chillanissa. Ei kuitenkaan lähdetty, kun olisi ollut turhan kiire ja sovittiin, että mentäisiin sunnuntaina.
Iltapäivällä mentiin normisti lounaalle, jonka jälkeen kävästiin Lorenan kotona, josta matka jatkui Ramonin luokse. Sielläkin oli tehty kovasti remonttia ja seinät olivat vaihdelleet paikkoja. Taidettiin istua siellä muutama tunti turisten ja vaihtaen kuulumisia. Perheen emäntä ei kuitenkaan ollut kotona, niin sovittiin, että tultaisiin seuraavana iltana uudelleen. Marjuskan vanhemmat Punta Arenaksesta ovat kyläilemässä täällä. Ovat vissiin yhteensä yli puoli vuotta täällä. Olivat tulleet pari kuukautta meidän lähdön jälkeen ja palaavat näillä näkymin syyskuussa Punta Arenakseen. Heillä on aikomuksissa ostaa tontti Parralista, koska Punta Arenas alkaa olemaan heille liian kylmä.
Myöhemmin illasta pojat kävivät vielä pelailemassa fudista stadionilla.
Joo pelailtiin fudista aluksi Bastianin ja Cristian? kanssa. Ammuttiin rankkareita ja vapaapotkuja. Myöhemminen Francii ja Samuel liittyi mukaan ja saatiin pienet pelit aikaseks. Kyllä on kunto aika heikoksi päässy täällä. Pelattiin niin kauan, että aurinko jo laski ja tuli tosi pimeätä. Selkä meni aika helläks./jani
Sunnuntaina herättyämme odoteltiin täpinöissämme, että päästäisiin Chillaniin shoppailemaan. Toisin kuitenkin kävi. Patty ja Samuel saivat tuttavaperheen kylään koko päiväksi, suloiset pikku pojat Lucas 2kk ja Felippe 2v. Sovittiin, että mentäisiin sitten maanantaina koulujen jälkeen Chillaniin.
Päivän aikana taidettiin ulkoilla hieman ja kerrankin nautittiin lounas täällä Pattylla.
Illalla Patty vei meidät Ramonin luokse. Aika vierähti nopeasti syödessä, juodessa ja jutustellessa. Viinilasien täyttyessä juteltiin Suomen historiasta, mm. maailman sodista. Ramon tiesi paljon historiasta. Stalinit ja Leninit oli hallussa. Myös Suomen uskonnoista juteltiin ja tietysti meidän matkoista tällä mantereella. Meidät kutsuttiin uudestaan heille perjantaina juomaan ponchea. Saatiin myös chileläinen reseptikirja ja ohjeet Poncheen. :)
Eilen käytiin aamulla kävelemässä muutama kilometri, kuten edellisenäkin päivänä. Pakko koittaa vähän jotain tehdä täällä vielä, että jaksaisi sitten Suomessa lähteä hiihtelemään ja luistelemaan.
Lounaan jälkeen käveltiin keskustassa hieman kauppoja ja tuli sitä jotain ostettuakin. Käytiin myös moikkaamassa Pattya sen työpaikalla ja hän sanoi, että mentäisiinkin Chillaniin vasta huomenna. Tämän jälkeen käveltiin myös hakemaan Belen koulusta ja matkalla poikettiin Lorenan veljen luona, jossa juotiin herkullista ananasmehua.
Paljon kävelyä siis yhteen päivään (kilometrejähän kertyi rutkasti yli kymmenen)! Loppuillasta olikin hieman väsyneen näköistä porukkaa, joten tuli vain istuttua ja katsottua telkkaria Pattyn ja Lorenan vanhempien luona.
Mutta, jos sitä taas tänään jaksaisi jotain hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Jos vaikka tänään mentäisiin sinne Chillaniin vihdoinkin..
iina
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Parralissa taas
Sunnuntaina lähdettiin heti aamiaisen jälkeen katumarkkinoille ostelemaan vähän kaikennäköistä paikallista tavaraa kotiin vietäväksi. Aikaa kului huomaamatta useampi tunti kierrellessä edestakaisin katuja. Lounaaks tuli vetästyä pitkästä aikaa herkulliset choripan makkaraleivät. Kun vihdoin päästiin jalat väsyneinä takaisin hostellille huomattiin, että Hanne ja Minna olikin jo lähtenyt lentokentälle ja kohti Suomea.
Illalla pestiin lähes kaikki vaatteet, kun hostellilla oli oma pesukone ja kuivausrumpu. Käytiin myös halvassa pikaruokala ravintolassa syömässä ja kaupasta ostamassa eväitä seuraavan päivän bussimatkaa varten.
Maanantaina laitettii kamat kasaan ja oltiin lähdössä käymään vielä vähän kaupoilla, kun Hannu tuli hostellille moikkaaman meitä. Rupateltiin ja käveltiin jonkin aikaa yhtä matkaa kaupungilla, kunnes Hannu lähti takaisin hostellilleen nukkumaan univelkoja pois. Kiva oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa.
Ennen lähtöä koitettiin tehdä vähä ruokaa, mutta oli harvinaisen huono lihakimpale, joten pitsahan sitä piti sit hakea.
Bussiasemalla valittiin mielestämme paras bussiyhteys Santiagoon ja jouduttiin odottamaan muutama tunti ennen lähtöä. Mutta yllättävän nopeasti meni taas odotusaika.
Ihan hyvä bussi valittiikin taas. Hyvät tuolit, ruoka tarjoilua ja pari elokuvaakin tuli matkan aikana, eikä ilmastointikaan ollut koko ajan päällä, joten vältyimme jäätymiseltä. Argentiinan ja Chilen rajalla oli tosi tarkkaa, mitä vietiin rajan ylitse. Erityisesti hedelmät ja vihannekset olivat kiellettyjä, ja niitä varten olikin koulutettu koira haistelemaan kaikki matkatavarat lävitse. Itse en vieläkään ole ihan ymmärtänyt minkä takia näin on, mutta parempi, kun en vaivaa päätäni tälläkään asialla sen enempää..
22 tunnin bussiajelun jälkeen saavuttiin Santiagoon, josta saatiin lähes lennosta vaihdettua bussia. Matka jatkui vielä neljä ja puoli tuntia kohti tuttua Parralia. Parralin bussiasemalta tultiin taksilla Pattylle, sillä olimme sopineet, että voisimme tällä kertaa yöpyä heidän luonaan. Mutta täälläpäs ei ollutkaan ketään kotona. Jani otti puhelin yhteyden Pattyyn ja selvisi, että jouduttaisiin odottamaan puolisen tuntia. Mikäs siinä kun aurinkokin paistoi vielä lämpimästi.
Hetki kului, Jani soitteli kadulla kitaraa ja kukas muukaan, kuin vanha kunnon Felipe asteli kadulla. Vähän aikaa katteli, että mitäs ihmettä, ennen kuin älys keitä ollaan. Lähdettiin sitten hänen luokse naapuritaloon iltapalalle. Huomattiinpa siinä samalla, että sujuu tämä espanjaksi kommunikointi hieman paremmin, kuin 5kk sitten, vaikka epäselvyyksiltä ei vieläkään vältytä.
Myöhemmin Patty tuli hakemaan meidät sieltä ja siirryttiin hänen luokseen asustelemaan ja moikkaamaan Bastiania ja Francia.
Viime käyntiin verrattuna tila on kaksinkertaistunut, sillä Patty odottaa kaksosia ja lisätilaa tarvitaan. Vaikka remontti on vielä kesken, on se kuitenkin sen verran hyvässä vauhdissa, että talossa pystyy asustelemaan.
Nyt jo kolmas yö takana täällä näin. Päivät on olleet aika samanlaisia. Lorena tulee aina aamusta siivoamaan remontin jälkiä, jonka jälkeen Pattyn ja Lorenan isä on tullut hakemaan meidät heidän luokseen lounaalle.
Keskiviikkona ihmisillä loppui loma ja eilen alkoi sitten koulut. Keskiviikkona pojat kävivät parturissa ja aijaijai, miten oli Francin hiusten leikkaaminen ja laittaminen tarkkaa hommaa. Ei olla koskaan ennen nähty ketään, kuka asettelisi hiuksensa niin tarkasti peilin edessä..
Eilen illalla Bastian halusi näyttää Janille ajotaitojaan, ikäähän hänellä taitaa olla 16 vuotta. Alku näytti vähän epävarmalta, mutta hyvin se kai meni, kun auto on vielä ehjänä. Pelattiin myös guitar heroa Janin kanssa muutama biisi, mutta erillistä voittajaa ei voi sanoa, kun toinen pelaa kitaralla ja toinen ohjaimella.
Tänään ollaan taas käyty syömässä normi päivällinen ja illalla mennäänkin pelaamaan biljardia.
iina
Illalla pestiin lähes kaikki vaatteet, kun hostellilla oli oma pesukone ja kuivausrumpu. Käytiin myös halvassa pikaruokala ravintolassa syömässä ja kaupasta ostamassa eväitä seuraavan päivän bussimatkaa varten.
Maanantaina laitettii kamat kasaan ja oltiin lähdössä käymään vielä vähän kaupoilla, kun Hannu tuli hostellille moikkaaman meitä. Rupateltiin ja käveltiin jonkin aikaa yhtä matkaa kaupungilla, kunnes Hannu lähti takaisin hostellilleen nukkumaan univelkoja pois. Kiva oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa.
Ennen lähtöä koitettiin tehdä vähä ruokaa, mutta oli harvinaisen huono lihakimpale, joten pitsahan sitä piti sit hakea.
Bussiasemalla valittiin mielestämme paras bussiyhteys Santiagoon ja jouduttiin odottamaan muutama tunti ennen lähtöä. Mutta yllättävän nopeasti meni taas odotusaika.
Ihan hyvä bussi valittiikin taas. Hyvät tuolit, ruoka tarjoilua ja pari elokuvaakin tuli matkan aikana, eikä ilmastointikaan ollut koko ajan päällä, joten vältyimme jäätymiseltä. Argentiinan ja Chilen rajalla oli tosi tarkkaa, mitä vietiin rajan ylitse. Erityisesti hedelmät ja vihannekset olivat kiellettyjä, ja niitä varten olikin koulutettu koira haistelemaan kaikki matkatavarat lävitse. Itse en vieläkään ole ihan ymmärtänyt minkä takia näin on, mutta parempi, kun en vaivaa päätäni tälläkään asialla sen enempää..
22 tunnin bussiajelun jälkeen saavuttiin Santiagoon, josta saatiin lähes lennosta vaihdettua bussia. Matka jatkui vielä neljä ja puoli tuntia kohti tuttua Parralia. Parralin bussiasemalta tultiin taksilla Pattylle, sillä olimme sopineet, että voisimme tällä kertaa yöpyä heidän luonaan. Mutta täälläpäs ei ollutkaan ketään kotona. Jani otti puhelin yhteyden Pattyyn ja selvisi, että jouduttaisiin odottamaan puolisen tuntia. Mikäs siinä kun aurinkokin paistoi vielä lämpimästi.
Hetki kului, Jani soitteli kadulla kitaraa ja kukas muukaan, kuin vanha kunnon Felipe asteli kadulla. Vähän aikaa katteli, että mitäs ihmettä, ennen kuin älys keitä ollaan. Lähdettiin sitten hänen luokse naapuritaloon iltapalalle. Huomattiinpa siinä samalla, että sujuu tämä espanjaksi kommunikointi hieman paremmin, kuin 5kk sitten, vaikka epäselvyyksiltä ei vieläkään vältytä.
Myöhemmin Patty tuli hakemaan meidät sieltä ja siirryttiin hänen luokseen asustelemaan ja moikkaamaan Bastiania ja Francia.
Viime käyntiin verrattuna tila on kaksinkertaistunut, sillä Patty odottaa kaksosia ja lisätilaa tarvitaan. Vaikka remontti on vielä kesken, on se kuitenkin sen verran hyvässä vauhdissa, että talossa pystyy asustelemaan.
Nyt jo kolmas yö takana täällä näin. Päivät on olleet aika samanlaisia. Lorena tulee aina aamusta siivoamaan remontin jälkiä, jonka jälkeen Pattyn ja Lorenan isä on tullut hakemaan meidät heidän luokseen lounaalle.
Keskiviikkona ihmisillä loppui loma ja eilen alkoi sitten koulut. Keskiviikkona pojat kävivät parturissa ja aijaijai, miten oli Francin hiusten leikkaaminen ja laittaminen tarkkaa hommaa. Ei olla koskaan ennen nähty ketään, kuka asettelisi hiuksensa niin tarkasti peilin edessä..
Eilen illalla Bastian halusi näyttää Janille ajotaitojaan, ikäähän hänellä taitaa olla 16 vuotta. Alku näytti vähän epävarmalta, mutta hyvin se kai meni, kun auto on vielä ehjänä. Pelattiin myös guitar heroa Janin kanssa muutama biisi, mutta erillistä voittajaa ei voi sanoa, kun toinen pelaa kitaralla ja toinen ohjaimella.
Tänään ollaan taas käyty syömässä normi päivällinen ja illalla mennäänkin pelaamaan biljardia.
iina
lauantai 26. helmikuuta 2011
KAMERA VARASTETTIIN ja janikin katosi
Noniih toka vika päivä Montevideossa oli ihan leppoinen. Oli vähän pilvinen sää ja vettäkin ripotteli, joten aika rauhallista päivää vietettiin. Käytiin kävelemässä rantakatua pitkin ja otettiin joitain kuvia. Tsekattin myös leffateatteri ja meinattiin heti mennä katsomaan, mutta päätettiinkin mennä vasta illalla jos jaksaisi kävellä takaisin. Palattiin hostellille ja jtn datailtiin, kunnes päätettiin lähteä sinne elokuviin. Leffana oli Fighter ja se kertoo nyrkkeilystä. Oli mielestäni tosi hyvä elokuva, mutta Iina oli ihan toista mieltä. :) Todellakin hyvä leffa. Oli nyrkkeilyfiilikset pitkään leffan jälkeen.
Seuraavana päivänä herättiin vähän myöhässä, koska Iina oli pistänyt herätyksen minun kännykkään, jossa kello oli tunnin jäljessä. No ehdittiin kuitenki aamupalalle ja pakkaamaan ennen check-outia. Siinä sitten hostellilla himmailtiin, kunnes lähdettiin bussilla terminaalille ja siellä sit oli häikkää vähän meidän varauksessa, (meillä oli kaikki selvät paikat jne, mutta niillä ei näkyny niitä tiedoissa) mutta helposti saatiin homma taas raiteilleen ja päästiin bussiin. Matka Coloniaan meni ihan kivasti.
Coloniassa oli 3h aikaa laivan lähtöön ja siinä sitten etittiin jotain syötävää ja kateltiin, kun amerikan tulevaisuuden toivot juoksivat kuin päättömät kanat ja huusivat kuin hullut ympäri odotussalia. _Ihania lapsia_.
No laivaan päästiin ja otettiin itellemme tukikohta ihan poistumisoven läheltä. Päästiin näkemään rumpuryhmän esitys aitiopaikalta. Auringonlasku tuli kuvattua. Laivassa oli tax-free myymälä, jossa hinnat oli aika korkeat. Eipä tullut mitään ostettua. Päästiin maihin ja otettiin hieman ylihintanen taksi hostellille, jossa Hanne ja Minna jos siis majailivat. Nopea suihku ja alakerran pitsapaikasta mozzarella pitsa 3e ja sitten hostellin baaritiskille notkumaan. :) Oltiin perillä ehkä vähän ennen 23. 1am lähdettiin joskus kohti klubia. Meillä oli paikallinen Florencia mukana, joka osas ohjata meidät oikeaan paikkaan. Vähän kyllä väsytti, mutta klubilla oli kivaa. Ihan tolkuttomasti jengiä. Ei voi verrata Suomen yöelämään. Tanssittiin paljon ja otettiin kuvia. Joskus viideltä oltiin kai takaisin hostellilla. Paikallisten mukaan lähdettiin liian aikaisin klubilta..
No aamulla oli kiva olo ja joskus 13 aikoihin alko olla kunnossa lähtemään kaupungille. Mentiin kaikki 5 minä iina hanne minna florence metrolla San Telmoon, jossa lähdettiin Iinan kanssa kulkemaan omaa matkaa. Käytiin markkinoilla ja ostettiin parit kipot ja katsottiin tangoa. Kuvattiin aika paljon, kun oli kerrankin molemmat kamerat mukana.
San Telmon jälkeen suuntasimme metroillen eläintarhalle. Ekana käytiin juomassa kokista ja syömässä jätskii. Eläintarhassa oltiin käyty aiemminkin, mutta silloin ei uskaltanut kameraa ottaa mukaan, koska Bocassa oli tapahtunut meille pahoja pari kuukautta sitten. Nyt siis oli kamerat ja kuvia tuli varmaan 500-600.
Pari tuntia pyörittiin tarhassa ja sitten alkoi jo väsyttää ja lähdettiin metrolla takaisin hostellille. Ja huonosti kävi viimeisessä metron vaihdossa. Yksi pysäkki oli eroa meidän hostellille siis. Metro tuli ja oltiin menossa sisälle siihen, kun kaksi ihmistä mies ja nainen tunkivat väkisin siihen meidän eteen ja menivät bussiin ja melkein estivät muiden kulkemisen. Ihmettelin vaa, että wtf mitä toikin ajattelee kun jää ensimmäisenä siihen oven eteen ja rynnin vain ohi. Seuraavaksi Iina huuta "JANI, KAMERA!" ja kamera on poissa. Äkkiä juostiin pois metrosta ja lähdettiin etsimään varasta, ei tiennyt oliko se juossut mihin. Ei näkynyt. Siinä nopee pyörittiin ja päätettiin lähteä päätepysäkille katsomaan, jos varas olisi sinne mennyt. Oli kyllä niin epäuskoinen fiilis. Iina lähti hostellille, kun itse juoksin toiselle pysäkille. Ei siellä mitään näkynyt ja lähdin etsimään poliisia. Siinä joku jtn neuvoja antoi, mutta ryöstöasemalla ei ollut poliisipaikalla tehdäkseen raportin. Ei myös ole kameroita tai mitn. Yksi poliisi sitten pyys mut mukaan ja vissiin ties missä konnat liikkuu, koska vei yhdelle uloskäynnille ja siellä oli muistaakseni 5 epäilyttävää henkilöä. Yksi oli jo juoksemassa pakoon, kun näki poliisin, mutta poliisi käskytti takaisin. Pollari kuulusteli niitä ja sain itse kattoa parit laukut. Ei mitn.
Tämän jälkeen poliisi neuvoi missä voin tehdä ilmoituksen. Se oli toosi kaukana. Monen metropysäkin päässä ja minulla oli edelleen kameralaukku, jossa oli vielä ONNEKSI videokamera. En olisi halunnut kuljettaa sitä enää yhtään pidempään metrotunneleissa. No poliisisetä lähti kanssani siihen suuntaan missä se paikka on. Opasti Bolivarin pysäkille, mistä oli vielä 8 asemaa ennen raporttipaikkaa. Matka sinne oli kauhea, olin tosi järkyttynyt. Sillä hetkellä harmitti kamera sekä kaikki hienot kuvat, mitä juuri oltiin otettu.
No siellä poliisipaikassa oli poliisin pakeilla yksi nuoripari, yksi vanhempi pari ja kaksi toisilleen tuntematonta brassipoikaa. Melkein kaikki oli brasseja ja melkein kaikki oli ryöstetty samalla asemalla..tai yhden pysäkin päässä. Heiltä oli viety vissiin kaikilta lompakot. Mastercardit ja Visat..gone. Onneksi toinen brasseista puhu edes vähän englantia niin pystyin kommunikoimaan muiden kanssa jotenkin edes. He kun puhuivat portugalia. Vanhemman pariskunnan mies vaan "kiki ruusbäri" :D oli vissiin keke rosberg jääny mieleen suomesta. Muutenkin heillä oli jotenkin rento suhtautuminen menetyksiinsä, joten omakin olo alkoi kohentua. Siinä sitten tehtiin laput, joilla toivottavasti saa vakuutuskorvauksia. Kameraa on ihan turha uneksia saavansa takaisin..
En tiennyt yhtään kauan olin ollut poissa. Aika tuntui matelevan muutenkin. Oli vielä pitkä matka hostellille. Brassi poika meni samaan suuntaan niin juteltiin hänen kanssaan jonkin verran. Hän ei ollut uskoa korviaan, että Suomessa voi saada korvauksia varastetusta tavarasta.. Törmäsin toiseksi vikassa metrossa vielä samaan iäkkääseen pariskuntaan. Tällä kertaa pääsin traagisen metropysäkin läpi ongelmitta.
Palasin hostellille ja löysin tytöt istumasta lattialta meidän huoneesta. Iina hyökkäsikin heti kaulaan, oli pelännyt paljon, että minulle olisi sattunut jotain. Olin ollut jotain 2 tuntia poissa kai. Ei tullut varkauden jälkeen sovittua mitään, että menisin suoraan poliisille. Ei tullut heti mieleen. Tätä sitten puitiin jonkin aikaa, kunnes vihdoin pääsi syömään, kokkailun jälkeen. Harmittaa tosi paljon. Ei ollut ihan halvin kamera.
Jos jtn kiinnostaa, niin Nikonin järjestelmäkamera kyseessä. Sonyn videokamera oli siis samassa laukussa. Ensimmäisen kerran reissulla ne oli pistetty samaan laukkuun ja otettu mukaan kuvausreissulle yhtäaikaa.
Harmittaa kyllä sekin, että miten olisikaan kiva tykätä tästä Buenos Airesin kaupungista, niin aika tosi paskat fiilikset on jääny molemmilta vierailukerroilta.
-jani
Seuraavana päivänä herättiin vähän myöhässä, koska Iina oli pistänyt herätyksen minun kännykkään, jossa kello oli tunnin jäljessä. No ehdittiin kuitenki aamupalalle ja pakkaamaan ennen check-outia. Siinä sitten hostellilla himmailtiin, kunnes lähdettiin bussilla terminaalille ja siellä sit oli häikkää vähän meidän varauksessa, (meillä oli kaikki selvät paikat jne, mutta niillä ei näkyny niitä tiedoissa) mutta helposti saatiin homma taas raiteilleen ja päästiin bussiin. Matka Coloniaan meni ihan kivasti.
Coloniassa oli 3h aikaa laivan lähtöön ja siinä sitten etittiin jotain syötävää ja kateltiin, kun amerikan tulevaisuuden toivot juoksivat kuin päättömät kanat ja huusivat kuin hullut ympäri odotussalia. _Ihania lapsia_.
No laivaan päästiin ja otettiin itellemme tukikohta ihan poistumisoven läheltä. Päästiin näkemään rumpuryhmän esitys aitiopaikalta. Auringonlasku tuli kuvattua. Laivassa oli tax-free myymälä, jossa hinnat oli aika korkeat. Eipä tullut mitään ostettua. Päästiin maihin ja otettiin hieman ylihintanen taksi hostellille, jossa Hanne ja Minna jos siis majailivat. Nopea suihku ja alakerran pitsapaikasta mozzarella pitsa 3e ja sitten hostellin baaritiskille notkumaan. :) Oltiin perillä ehkä vähän ennen 23. 1am lähdettiin joskus kohti klubia. Meillä oli paikallinen Florencia mukana, joka osas ohjata meidät oikeaan paikkaan. Vähän kyllä väsytti, mutta klubilla oli kivaa. Ihan tolkuttomasti jengiä. Ei voi verrata Suomen yöelämään. Tanssittiin paljon ja otettiin kuvia. Joskus viideltä oltiin kai takaisin hostellilla. Paikallisten mukaan lähdettiin liian aikaisin klubilta..
No aamulla oli kiva olo ja joskus 13 aikoihin alko olla kunnossa lähtemään kaupungille. Mentiin kaikki 5 minä iina hanne minna florence metrolla San Telmoon, jossa lähdettiin Iinan kanssa kulkemaan omaa matkaa. Käytiin markkinoilla ja ostettiin parit kipot ja katsottiin tangoa. Kuvattiin aika paljon, kun oli kerrankin molemmat kamerat mukana.
San Telmon jälkeen suuntasimme metroillen eläintarhalle. Ekana käytiin juomassa kokista ja syömässä jätskii. Eläintarhassa oltiin käyty aiemminkin, mutta silloin ei uskaltanut kameraa ottaa mukaan, koska Bocassa oli tapahtunut meille pahoja pari kuukautta sitten. Nyt siis oli kamerat ja kuvia tuli varmaan 500-600.
Pari tuntia pyörittiin tarhassa ja sitten alkoi jo väsyttää ja lähdettiin metrolla takaisin hostellille. Ja huonosti kävi viimeisessä metron vaihdossa. Yksi pysäkki oli eroa meidän hostellille siis. Metro tuli ja oltiin menossa sisälle siihen, kun kaksi ihmistä mies ja nainen tunkivat väkisin siihen meidän eteen ja menivät bussiin ja melkein estivät muiden kulkemisen. Ihmettelin vaa, että wtf mitä toikin ajattelee kun jää ensimmäisenä siihen oven eteen ja rynnin vain ohi. Seuraavaksi Iina huuta "JANI, KAMERA!" ja kamera on poissa. Äkkiä juostiin pois metrosta ja lähdettiin etsimään varasta, ei tiennyt oliko se juossut mihin. Ei näkynyt. Siinä nopee pyörittiin ja päätettiin lähteä päätepysäkille katsomaan, jos varas olisi sinne mennyt. Oli kyllä niin epäuskoinen fiilis. Iina lähti hostellille, kun itse juoksin toiselle pysäkille. Ei siellä mitään näkynyt ja lähdin etsimään poliisia. Siinä joku jtn neuvoja antoi, mutta ryöstöasemalla ei ollut poliisipaikalla tehdäkseen raportin. Ei myös ole kameroita tai mitn. Yksi poliisi sitten pyys mut mukaan ja vissiin ties missä konnat liikkuu, koska vei yhdelle uloskäynnille ja siellä oli muistaakseni 5 epäilyttävää henkilöä. Yksi oli jo juoksemassa pakoon, kun näki poliisin, mutta poliisi käskytti takaisin. Pollari kuulusteli niitä ja sain itse kattoa parit laukut. Ei mitn.
Tämän jälkeen poliisi neuvoi missä voin tehdä ilmoituksen. Se oli toosi kaukana. Monen metropysäkin päässä ja minulla oli edelleen kameralaukku, jossa oli vielä ONNEKSI videokamera. En olisi halunnut kuljettaa sitä enää yhtään pidempään metrotunneleissa. No poliisisetä lähti kanssani siihen suuntaan missä se paikka on. Opasti Bolivarin pysäkille, mistä oli vielä 8 asemaa ennen raporttipaikkaa. Matka sinne oli kauhea, olin tosi järkyttynyt. Sillä hetkellä harmitti kamera sekä kaikki hienot kuvat, mitä juuri oltiin otettu.
No siellä poliisipaikassa oli poliisin pakeilla yksi nuoripari, yksi vanhempi pari ja kaksi toisilleen tuntematonta brassipoikaa. Melkein kaikki oli brasseja ja melkein kaikki oli ryöstetty samalla asemalla..tai yhden pysäkin päässä. Heiltä oli viety vissiin kaikilta lompakot. Mastercardit ja Visat..gone. Onneksi toinen brasseista puhu edes vähän englantia niin pystyin kommunikoimaan muiden kanssa jotenkin edes. He kun puhuivat portugalia. Vanhemman pariskunnan mies vaan "kiki ruusbäri" :D oli vissiin keke rosberg jääny mieleen suomesta. Muutenkin heillä oli jotenkin rento suhtautuminen menetyksiinsä, joten omakin olo alkoi kohentua. Siinä sitten tehtiin laput, joilla toivottavasti saa vakuutuskorvauksia. Kameraa on ihan turha uneksia saavansa takaisin..
En tiennyt yhtään kauan olin ollut poissa. Aika tuntui matelevan muutenkin. Oli vielä pitkä matka hostellille. Brassi poika meni samaan suuntaan niin juteltiin hänen kanssaan jonkin verran. Hän ei ollut uskoa korviaan, että Suomessa voi saada korvauksia varastetusta tavarasta.. Törmäsin toiseksi vikassa metrossa vielä samaan iäkkääseen pariskuntaan. Tällä kertaa pääsin traagisen metropysäkin läpi ongelmitta.
Palasin hostellille ja löysin tytöt istumasta lattialta meidän huoneesta. Iina hyökkäsikin heti kaulaan, oli pelännyt paljon, että minulle olisi sattunut jotain. Olin ollut jotain 2 tuntia poissa kai. Ei tullut varkauden jälkeen sovittua mitään, että menisin suoraan poliisille. Ei tullut heti mieleen. Tätä sitten puitiin jonkin aikaa, kunnes vihdoin pääsi syömään, kokkailun jälkeen. Harmittaa tosi paljon. Ei ollut ihan halvin kamera.
Jos jtn kiinnostaa, niin Nikonin järjestelmäkamera kyseessä. Sonyn videokamera oli siis samassa laukussa. Ensimmäisen kerran reissulla ne oli pistetty samaan laukkuun ja otettu mukaan kuvausreissulle yhtäaikaa.
Harmittaa kyllä sekin, että miten olisikaan kiva tykätä tästä Buenos Airesin kaupungista, niin aika tosi paskat fiilikset on jääny molemmilta vierailukerroilta.
-jani
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Florianopolisista Montevideoon
Florianopolisissa Janin toipuminen kesti vielä muutaman päivän, jonka jälkeen alkoikin vettä tulla kivasti. Pari päivää taisi sataa melkein koko päivän. Lisäksi iho alkoi kivasti kuoriutumaan, joten oli parempi ollakkin ottamatta aurinkoa. Taisi olla tiistai, kun täräytin vähän rahaa pitkävetoon ja sieltä tulikin noin 70e. Muuten ei ole paljon tullu pelattua, muuta kuin lottoja joskus.
Keskiviikkona 16.2 herättiin aikasin ja lähdettiin keskustaan nostaa rahaa, katselemaan kauppoja ja vastaanottamaan Hanne ja Minna. Käveltiin kävelykatuja pitkin ja löydettiin molemmille korvikset. Syötiin Bob'sissa ja sitten turistit jo saapuivatkin :)
Bussilla sitten mentiin takaisin hostellille ja vähän pelailtiin korttia, kunnes vettä taas alkoi vähän sataa ja päätettiinkin lähteä kaupungille. Käytiin ostoskeskuksessa ja sen jälkeen käveltiin pitkä matka rantatietä ja katseltiin maisemia. Bussilla sitten takas hostellille ja nukkumaan.
Torstaina mentiikin porukalla rannalle. Pysty järkkärinkin ottaa mukaan, kun oli enemmän ihmisiä matkassa. Hannen avustuksella saatiin ilmainen banaaniveneajelu. Moottorivene veti banaanin näköistä kumivenettä. Ihan kivaa oli. Myöhemmin lähdettin taas kaupungille bussilla, mutta kaupat olikin jo menneet kiinni. Kello oli kuitenkin vasta 19 illalla. Käytiin kuitenkin katsomassa valmiiksi lippuja Montevideoon.
Perjantaina lähdettiin Praia Molelle, saaren toisella puolella sijaitsevalle rannalle. Oli kerrassaan upean näköinen ranta. Suuret aallot ja aika paljon surffaajia. Aurinko porotti tosi kovasti ja jossain vaiheessa olikin pakko alkaa suojautumaan kunnolla ja lähteä varjoon. Pari tuntia tuli varmaan aurinkoa otettua ja sit tuli aika paljon sukelleltua aalloissa. Oltiin taas suunniteltu lähtevämme baariin, mutta kortinpeluuks se menikin vaihteeks. :D
Lauantaina Hanne ja Minna meni jollekin retkelle missä porukka kävi muutamilla eri rannoilla ja katsomassa nähtävyyksiä. Kohtalaisen kallis oli kai, mutta varmasti kiva. Käytiin samaan aikaan keskustassa nostamassa rahaa ja syömässä sekä muuten vain hengailemassa.
Sunnuntaina lähdettiin bussilla kohti Montevideota. Matka meni ihan kivasti pelaillen laiva on lastattu peliä. Laiva oli lastattu A:lla alkavilla naisten nimillä: anni anne anita anniina annika anneli anette anitta anetta anna aurora anastasia annastiina annukka aino annikka aili airi anri andrea aada alma annikki asta aija armi aava amalia amanda alina alisa aune arja anja annabel aisa aina anu assi aamu aija anitra alexandra astrid aallotar aura.. oli vielä pari ja olikohan nuokaan kaikki oikein.. :P
Yöllä tuli yllätys herätys ja kouraan lyötiin buffetliput. Kello oli kai jotain 1am ja lähdettiinkin syömään pikaiseen seisovasta pöydästä. Oli kyllä hyvät sapuskat. Salaatteja, lihaa, kanaa, jälkkärinä jtn vanukasjuttuja jne. Mielummin ois voinut olla syöminen aikaisemmin. Ei tarvinnut passejakaan lähteä itse leimaamaan vaan bussintyöntekijä hoiti sen ihmisten nukkuessa.
Oltiin maanantaina joskus 12 maissa perillä Montevideossa ja otettin bussi hostellille. Oli taas kivoja ihmisiä auttamassa, kun huomasivat, että ollaan turisteja. Kaupunkibussissa vaan meinasi olla tosi ahdasta, kun meillä on hirveästi tavaraa ja meitä oli yhteensä neljä reissaajaa. Onneksi kaikki mahtuivat kuitenkin jotenkin bussiin.
Hostelli on ihan jees, vanha rakennus ja mahtuu paljon ihmisiä. Keittiö on pikkaisen liian pieni ja vessojakin ehkä voisi olla enemmän. Kun oltiin saatu kamat asettettua paikoilleen, lähdettiin käymään kohtalaisen lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Siellä syötiin pitsasetit ja kierreltiin joku tunti ja vähän päälle. Tämän jälkeen käytiin hostellilla pikaiseen ja jatkettiin matkaa vanhaan kaupunkiin ja räpsittiin paljon kuvia. Tämä kaupunki tuntuu kaikista turvallisimmalta tähän mennessä ja muutenkin pitää paikkaansa monesti kuultu juttu, että Montevideo on kaikista eurooppalaisin kaupunki tällä mantereella. Jossain sanottu myös kaikista asumiskykyisimmäksi kaupungiksi. Nostettiin poistullessa rahaa, jotta voitiin käydä suoraan kaupassa. Iltaruoaksi valmistettiinkin pihviateria.
Tiistaiksi oltiin varattu pyörät päiväksi käyttöön. Ensimmäisenä suunnattiin lähimmälle rannalle, jossa vietettiinkin pari tuntia aurinkoa ottaen. Sitten pyöräiltiin rantaa pitkin ja pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia milloin missäkin keinussa tai puistossa. Käytiin välissä syömässä kauppakeskuksella, kun alkoi jo nälkä tulla. Sen jälkeen matka jatkui vielä ilta viiteen asti, jolloin oltiin takaisin hostellilla. Vähän meinas jo kädet palaa pyöräillessä. Illalla pelattiin korttia ja juotiin paikallista siideriä.
Hanne ja Minna jatkoivat tänään kohti Buenos Airesia, jossa törmäämme heihin perjantaina. Päätettiin olla vielä pari päivää Montevideossa, koska täällä on kivaa ja BA:ssa ollaan jo oltu. :P Perjantaina lähdetään bussilla Coloniaan ja sieltä lautalla Buenos Airesiin. Tänään ollaan chillailtu enemmän ja vähemmän. Ollu pikkaisen viileä päivä ja hyvä niin, että saa taas kädet kuntoon ja uudestaan aurinkoon. Kateltiin leffaa ja kohta vois mennä pihviä paistamaan. :)
-jani
Keskiviikkona 16.2 herättiin aikasin ja lähdettiin keskustaan nostaa rahaa, katselemaan kauppoja ja vastaanottamaan Hanne ja Minna. Käveltiin kävelykatuja pitkin ja löydettiin molemmille korvikset. Syötiin Bob'sissa ja sitten turistit jo saapuivatkin :)
Bussilla sitten mentiin takaisin hostellille ja vähän pelailtiin korttia, kunnes vettä taas alkoi vähän sataa ja päätettiinkin lähteä kaupungille. Käytiin ostoskeskuksessa ja sen jälkeen käveltiin pitkä matka rantatietä ja katseltiin maisemia. Bussilla sitten takas hostellille ja nukkumaan.
Torstaina mentiikin porukalla rannalle. Pysty järkkärinkin ottaa mukaan, kun oli enemmän ihmisiä matkassa. Hannen avustuksella saatiin ilmainen banaaniveneajelu. Moottorivene veti banaanin näköistä kumivenettä. Ihan kivaa oli. Myöhemmin lähdettin taas kaupungille bussilla, mutta kaupat olikin jo menneet kiinni. Kello oli kuitenkin vasta 19 illalla. Käytiin kuitenkin katsomassa valmiiksi lippuja Montevideoon.
Perjantaina lähdettiin Praia Molelle, saaren toisella puolella sijaitsevalle rannalle. Oli kerrassaan upean näköinen ranta. Suuret aallot ja aika paljon surffaajia. Aurinko porotti tosi kovasti ja jossain vaiheessa olikin pakko alkaa suojautumaan kunnolla ja lähteä varjoon. Pari tuntia tuli varmaan aurinkoa otettua ja sit tuli aika paljon sukelleltua aalloissa. Oltiin taas suunniteltu lähtevämme baariin, mutta kortinpeluuks se menikin vaihteeks. :D
Lauantaina Hanne ja Minna meni jollekin retkelle missä porukka kävi muutamilla eri rannoilla ja katsomassa nähtävyyksiä. Kohtalaisen kallis oli kai, mutta varmasti kiva. Käytiin samaan aikaan keskustassa nostamassa rahaa ja syömässä sekä muuten vain hengailemassa.
Sunnuntaina lähdettiin bussilla kohti Montevideota. Matka meni ihan kivasti pelaillen laiva on lastattu peliä. Laiva oli lastattu A:lla alkavilla naisten nimillä: anni anne anita anniina annika anneli anette anitta anetta anna aurora anastasia annastiina annukka aino annikka aili airi anri andrea aada alma annikki asta aija armi aava amalia amanda alina alisa aune arja anja annabel aisa aina anu assi aamu aija anitra alexandra astrid aallotar aura.. oli vielä pari ja olikohan nuokaan kaikki oikein.. :P
Yöllä tuli yllätys herätys ja kouraan lyötiin buffetliput. Kello oli kai jotain 1am ja lähdettiinkin syömään pikaiseen seisovasta pöydästä. Oli kyllä hyvät sapuskat. Salaatteja, lihaa, kanaa, jälkkärinä jtn vanukasjuttuja jne. Mielummin ois voinut olla syöminen aikaisemmin. Ei tarvinnut passejakaan lähteä itse leimaamaan vaan bussintyöntekijä hoiti sen ihmisten nukkuessa.
Oltiin maanantaina joskus 12 maissa perillä Montevideossa ja otettin bussi hostellille. Oli taas kivoja ihmisiä auttamassa, kun huomasivat, että ollaan turisteja. Kaupunkibussissa vaan meinasi olla tosi ahdasta, kun meillä on hirveästi tavaraa ja meitä oli yhteensä neljä reissaajaa. Onneksi kaikki mahtuivat kuitenkin jotenkin bussiin.
Hostelli on ihan jees, vanha rakennus ja mahtuu paljon ihmisiä. Keittiö on pikkaisen liian pieni ja vessojakin ehkä voisi olla enemmän. Kun oltiin saatu kamat asettettua paikoilleen, lähdettiin käymään kohtalaisen lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Siellä syötiin pitsasetit ja kierreltiin joku tunti ja vähän päälle. Tämän jälkeen käytiin hostellilla pikaiseen ja jatkettiin matkaa vanhaan kaupunkiin ja räpsittiin paljon kuvia. Tämä kaupunki tuntuu kaikista turvallisimmalta tähän mennessä ja muutenkin pitää paikkaansa monesti kuultu juttu, että Montevideo on kaikista eurooppalaisin kaupunki tällä mantereella. Jossain sanottu myös kaikista asumiskykyisimmäksi kaupungiksi. Nostettiin poistullessa rahaa, jotta voitiin käydä suoraan kaupassa. Iltaruoaksi valmistettiinkin pihviateria.
Tiistaiksi oltiin varattu pyörät päiväksi käyttöön. Ensimmäisenä suunnattiin lähimmälle rannalle, jossa vietettiinkin pari tuntia aurinkoa ottaen. Sitten pyöräiltiin rantaa pitkin ja pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia milloin missäkin keinussa tai puistossa. Käytiin välissä syömässä kauppakeskuksella, kun alkoi jo nälkä tulla. Sen jälkeen matka jatkui vielä ilta viiteen asti, jolloin oltiin takaisin hostellilla. Vähän meinas jo kädet palaa pyöräillessä. Illalla pelattiin korttia ja juotiin paikallista siideriä.
Hanne ja Minna jatkoivat tänään kohti Buenos Airesia, jossa törmäämme heihin perjantaina. Päätettiin olla vielä pari päivää Montevideossa, koska täällä on kivaa ja BA:ssa ollaan jo oltu. :P Perjantaina lähdetään bussilla Coloniaan ja sieltä lautalla Buenos Airesiin. Tänään ollaan chillailtu enemmän ja vähemmän. Ollu pikkaisen viileä päivä ja hyvä niin, että saa taas kädet kuntoon ja uudestaan aurinkoon. Kateltiin leffaa ja kohta vois mennä pihviä paistamaan. :)
-jani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)