Perjantaina 11.3 päivä alkoi aika normaalisti. Käytiin päivällisellä pattyn vanhemmilla ja siitä sitten lähdettiin kiertämään kauppoja. Siskolle ja muille perheenjäsenille vähän tuliaisia. Ilma oli synkkä koko päivän ja kaupunkikierroksen päätteeksi satoikin jo urakalla. Otettiin taksi pattylle ja taidettiin Roswellia katsoa. Illaksi oltiin sovittu ponche-ilta Ramonin luona ja sinne mentiikin. Vettä oli kadut täynnä, satoi ihan kaatamalla. Melkein luuli, että tsunami olisi sittenkin tulossa sisämaahan asti. Oltiin aamulla luettu Japanista kantautuvia uutisia ja alkoi jo kotia tehdä mieli. Kyllä Suomessa vaan tuntuu turvalliselta.
Ramonin talolla huomasimme, että kotona ei ole kuin Maruskan vanhemmat. Huonokuuloiset, mutta mukavat vanhukset Punta Arenaksesta. Siinä saimme selville, että porukka on sairaalassa Maruskan takia. Emme vain ymmärtäneet, että miksi. Eikä viittinyt tivata tietoa ulos, jos kyseessä olikin jotain vakavampaa. Lisäksi Patty oli ollut surullinen koko päivän ja ajattelin, että se johtuu raskaudesta ja vauvoista. Oli vähän hiljaista ja kateltiin telkkua. Meinasimme ottaa taksin jo takaisin Pattylle, koska ihmisiä ei kuulunut kotia ja oli myöhä. Meillä ei kuitenkaan ollut puhelinta eikä vanhukset ymmärtäneet mitä kysyimme, koska eivät oikein kuulleet.
No yanki? tuli kotiin töistä kai ja kysyi isovanhemmiltaan mikä on ja sitten selvisi, että Maruskan jalassa oli jotain. Jonkin ajan kuluttua koko porukka tulikin kotiin. Ramon, Maruska, Camila ja hänen poikakaverinsa. Siinä Ramon sitten teki nopeat Ponchet niin päästiin juomaan. Sain myös reseptin kyseiseen juomaan sekä reseptikirjan chileläisiin ruokiin.
Ramonin piti lähteä heittää Camilan poikakaveria kotia niin lähdin sitten mukaan seuraksi. Siinä meni tunti, kun se jäbä asu jossain korvessa. :) Hyvää Ponche aikaa hukkaan. No sitten jatkettiin, Ramon vaan alkoi olla hyvin väsynyt ja nukahti kymmeniä kertoja pöytään. Muut katoimme, kun hyökyaallon piti tulla Chilen rannikolle, mutta ei se koskaan tullut. Live-lähetystä tuli koko yön.
Myöhemmin Ramon sitten heitti meidät Pattylle, hän oli kyllä tosi väsynyt ja luulin, että hän nukahtaa rattiin. Perille päästiin ja hyvästeltiin jälleen kerran toisemme.
Lauantai aamu alkoi kai hitaasti. En muista oikein. Varmaa jotain pakkailua tuli jo tehtyä. Sitten Patty kertoi Facebookin kautta suru-uutisen. Toinen hänen odottamistaan kaksosista oli kuollut :( Tuli tosi surullinen olo sen jälkeen. Olin aavistellut jotain tälläistä pari päivää, kun Patty oli surullinen ja olin kuullut, että hänellä on ultraääni perjantaina. Toivottavasti toinen lapsi selviää maailmaan asti.
Päivällisen jälkeen käytiin vielä kaupoilla etsimässä jotain tuliaisia sekä käytiin pelaamassa biljardia Bastianin ja Franceen kanssa. Sitten colletivolla "kotia".
Illalla Oncella oli herkullisia empanadas de quesoja ja jotain muita leivoksia. Tosi hyviä. Oncen jälkeen Francee sanoi, että hänellä on minulle lahja ja lähti kipaisemaan kotona. Takaisin tullessaan hänellä oli mukana Chilen pelipaita ! :) Sitten kun pojat tulee joskus suomeen niin hankin varmaan Ripan pelipaidat. :P
Sunnuntaina vikana Parralpäivänä meidän piti mennä vielä käymään Pattyn vanhemmilla hyvästelemässä, mutta porukka nukkui pitkään ja hyvästelyjen jälkeen Samuel heitti meidät asemalle odottelemaan bussia. Siellä nähtiin vielä bussista Jose (Pattyn isä ja taksikuski) ja vilkuteltiin hänelle.
Sitten alkoi vähän surullinen matka kohti Santiagoa. Parraliin jäi kuitenkin paljon kivoja ihmisiä.
Matka meni jees ja perillä käytiin terminaalin MÄKISSÄ syömässä. Voi taivas olikin jo pitkä aika ! :D Sitten taksiin ja Saralle ja Rubenille. Ruben oli kotona ja kuultiin, että pojat on pelaamassa. Tiesin kentän niin lähdettiin heti sinne katsomaan loppupeliä. Mentin katsomoon ja huusin Jeanille urpoa kunnes tajusi, että ollaan tultu katsomaan peliä.
Loppuilta istuttiin sisällä ja jotain jutusteltiin. Selvästi paremmin onnistui kommunikointi kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei tajunnut yhtään näiden puheesta. :D Eikä nytkään tietysti kaikkea. Porukka olettaa Iinan osaavan paremmin espanjaa, vissiin tytöllä paremmat näyttelijänlahjat. :D Välillä on kylläkin helpompi esittää ettei tajua niin ei tarvitse asioihin puuttua.
Maanantaina lähdettiin kaupungille bussilla. Käveltiin ostoskeskuksia ja kauppakatuja. Hirveästi ei ollut rahaa käytettävissä, joten aika marginaalisiksi jäi ostokset. Tulipahan käveltyä. Muutenkin oli vähän tyhjä olo, kun tietää että matka on kohta ohi. Käytiin myöhemmin netissä piipahtamassa läheisellä nettikioskilla ja illalla käytiin ajoissa nukkumaan.
Tiistaina oli päivä jolloin Iina lähti kotia. Yksi jäbä oli heittämässä porukan lentokentälle, mutta kauan se kesti. Iinaa meinasi jo jänskättää, että ehtiikö koneeseen. Joskus puol 12 varmaan päästiin lähtemään kohti kenttää. Lähtöselvityksen jälkeen Iina hyvästeltiin. Aika kosteat jäähyväiset oli. Iina jatkoi koneeseen ja minä, Nico, nicon isä ja Sara jatkoimme "kotia".
Jossain vaiheessa aloin katsoa leffaa ja odottelin illan jalkapallo peliä. Menimme Claudion, Jeanin ja Paton ja heidän kaveriporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Ennen peliä käytiin pyörimässä Nicon kodin lähellä. Olin käynyt siellä aiemmin päivällä kahvilla. Nyt kun muistan sanoa. Nicon kaa siellä pelailtiin kaikkea. Niin, tällä kertaa kävin joidenkin toisten kotona, Hugo tais olla nimi ja hänellä oli iso kokoelma matkamuistotavaroita huone täynnä.
Sitten mentiin pelaamaan. Olin lainannut pojilta vähän vaatteita mm. Colo-Colon pelipaidan. Ekat 10min meni hyvin ja tein varmaa 2-3 maalia ja pari hienoa syöttöä. Porukalla oli tällä kertaa koutsi kentän laidalla ja se huuti ihan helkutisti. Minulle. En vaan tajunnut mitään. :D Eka tuntu, että se on jotain negatiivista, mutta kun oltiin saatu yksi peli takkiin ja jouduttiin vaihtoon ni ne tuli kyselee, että mikä saksalainen oon. :D Sen jälkeen ei oikein oma peli enää sujunutkaan, koska kunto melkein meni siihen ekaan 10min :D Taisi muutkin alkaa vähän huonommin pelaamaan ja saatiin kivasti takkiin melkein koko loppu aika. Mut ei siinä kivat pelit oli. :)
Illalla väsytti aika paljon eikä ollut Iinaakaan paikalla, että olisi jotain voinut kiusata. Kävin suihkussa ja täytin mahan kokisella ja menin nukkumaan.
Aamulla nousin sängystä vasta noin yhden aikaan. :) Olin herännyt jo, kun porukka lähti töihin, mutta en jaksanut itse vielä silloin nousta. Kattelin leffaa ja söin soppaa ja oon pakkaillu kamoja. Vielä pari tuntia niin lähden kentälle. Kone lähtee puol ysi illalla.
Jännittää vähän mennä kotiin. Ei o ihmisiä nähnyt puoleen vuoteen ja siellä on kylmä. Aikamoinen muutos taas. Kämppäkin pitäisi laittaa kuntoon, kun varmaan muutan takaisin viikonloppuna. Lisäksi äidin kunto huolestuttaa. :( Lisäksi kaikki kivat harrastukset odottavat. Salibandya, Lätkää, Salibandya, hiihtoa ?, kuntosalia, salibandya...:) jotain tuommosta. Pakko päästä kuntoon nopeasti.
Nyt siis 6 kuukautta Etelä-Amerikkaa takana ja tosi hieno kokemus on ollut. Myöhemmin vielä varmasti aukeaa enemmän miten hienoa aikaa onkaan ollut viimeinen puoli vuotta. Suomi on kuitenkin koti enkä sitä vaihtaisi mihinkään muuhun maahan. Japanin tilanne on pistänyt miettimään paljon ja haluan jo päästä kotiin !
-jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti