La Pazin korkeuksissa

Täällä ollaan La Pazissa yli 3000 metrin korkeudessa.
Mukavasti meni maanantai- tiistai välinen yö bussissa. Harmi vaan, että porukka ei osannut sulkea ikkunoita yöksi, joten ilmastointi toimi erittäin hyvin ja nyt ollaankin päästy vähän sairastelemaan. Osittain oireet saattaa johtua myös siitä, kun tultiin nopeasti näin korkeelle. Ilma on täällä ohuempaa, joten hengittäminen aluksi vaikeampaa ja hengästyminen todella helppoa jo esimerkiksi muutamasta reippaasta liikkeestä. Tänne tullessa suositellaankin, että ottaa pari ensimmäistä päivää rauhallisesti.

Bussin saapuessa kaupunkiin maisemat näytti kivoilta ja hieman erilaisilta kuin yleensä. Kaupunki on rakennettu kanjoniin, ja näytti kaukaa vuorilta laskeutuessa aivan kaatopaikalta.
Heti kirjauduttuamme hostelliin otimme muutaman tunnin lepäilyt, sillä korkeus teki tehtävänsä ja olo ei ollut kovin vahva. Lieviä vuoristotaudinoireita oli havaittavissa, kuten heikkoa hapen kulkua ja päänsärkyä. Myöskään bussimatkalla vilustuminen ei vaikuttanut oloon positiivisesti. Taidettiinkin siinä sitten maata sängyssä reilut neljä tuntia osittain hereillä, osittain unessa.
Hostellilla on käytössä rannekkeet, joilla pystyy pistämään tarjoilut piikkiin ja maksamaan sitten samalla kaiken kerralla kun kirjautuu ulos. Illasta käytettiin rannekkeitamme ja syötiin ja juotiin hostellin irlantilaisessa baarissa. Jani pelasi vielä pokeripelin hostellin väen kanssa, voittoa ei tällä kertaa tullut.

Keskiviikko aamuna syötiin hostellin tarjoama aamupala, leipää voilla tai hillolla kera kahvin tai teen. Aamiaisen jälkeen pelattiin kolme erää biljardia, jotka yllättäen voitin kaikki. Janilla oli kyllä muutama erittäin hieno tuurilyöntikin, mutta valitettavasti ne eivät yltäneet voittoon saakka.

Voitoista huolimatta olo oli kuin onkimadolla ja loppu päivä menikin sängyssä peiton alla maatessa nenää niistellessä ja puhelimella pelaillessa. Jossain vaiheessa iltaa kävimme kuitenkin täyttämässä masut baarissa seuraten samalla fudis matsia, joita täällä pääseekin katsomaan päivittäin..

Tänä aamuna olo ei tuntunut vieläkään yhtään sen paremmalta ja Janikin valitteli jo kurkkuaan. Mutta, koska tänään on ollut viimeinen kokonainen päivä täällä La Pazissa, oli pakko tsempata ja lähteä aamupalan jälkeen kiertämään kaupungin mäkistä keskustaa.

Käveltiin keskustaan hengästymisen vaarasta huolimatta ja kierreltiin katuja mm. "noita markkinat", joiden varsilla oli kymmenittäin paikallisia pitämässä omia kojujaan myyden mm koruja, veistoksia, epämääräisiä eläimen raatoja ja erilaisia tuotoksia alpakan villasta. Pussillinen kokalehtiä maksoi vaivaiset 3bolivianoa. Ihmiset syövät täälläpäin kokalehtiä kuin sipsejä Suomessa. Jonkin verran saatiin tuhlattua vähäisiä varojammekin noihin puljuihin. Käytiin myös eräässä ravintolassa syömässä lasagnea. Jani otti ihan tavallisen lasagne bolognesen, mutta minä rohkeana koitin lasagnea laaman lihalla. Eipä tuo erikoiselta maistunut, mutta tulipahan kokeiltua laaman lihaa.

Hostellille tultiin apteekin kautta, josta haettiin perus särkylääkettä ja jotain imeskeltäviä pastelleja kurkkukipuun. Hyvin puudutti kyseinen pastelli suun ja nielun ja nyt lähtee ääntäkin vähän enemmän. Paranemaan päin toivottavasti jo !

Hostellilta pystyy ostamaan matkaliput eteenpäin, ja bussi jopa noutaa hostellin edestä. Ostettiin sitten liput Copacabanaan Titicaca järven rannalle. Paikka sijaitsee aivan Bolivian ja Perun rajalla Bolivian puolella. Tällä kertaa ei kuitenkaan päästä istumaan bussissa kuin muutaman tunti. Lähtö olisi huomen aamuna, joten sitä odotellessa..

iina