Viimeisenä päivänä Cartagenassa otettiin aurinkoa Bocagrandessa. Tai oikeastaan tuli vaan uitua aallokossa. Oli tosi kivaa. Norjalainen pariskunta vahti meidän tavaroita ollessamme meressä ja vastavuoroisesti vahdimme heidän kamojaan. Kävellessä Bocagrandeen ja takaisin Getsemanin kaupunginosaan saa ihan kivasti aurinkoa, joten rannalla makoilua ei tarvinnut edes harrastaa. Törmättiin Kuopion Minnaan taas kerran. Varmasti lukee tätä blogia ja seuraa meitä ! ;P Ollaan törmätty häneen Perun Cuzcossa, Limassa, Kolumbian Bogotassa ja nyt Cartagenassa.
Myöhemmin kävimme vanhassa kaupungissa, joka on muurien ympäröimä. Tosi hieno paikka ja luultavasti merirosvot olivat joskus koittaneet hyökätä sinne. :) Muurien sisäpuolta löytyi kaikenlaista toimintaa. Musiikkiesityksiä ja teatteria. Mentiin kävelemään muurien päälle, josta näki mm. Bocagrandeen ja merelle. Nostettiin rahaa ja käytiin syömässä. Vähän vielä katseltiin jotain tanssiesitystä illan hämärtyessä. Hotellilla pakkailtiin ja huomattiin, että norjalainen pariskunta olikin asustanut samassa hotellissa yhtä monta yötä, mutta ei oltu vain törmätty ennen Bocagrandea. Näin meni viimeinen päivä Cartagenassa.
Aamulla herättiin aikaisin, ehkä jopa kuudelta. Otettiin taksi terminaalille, josta pikkupohtimisen jälkeen ostettiin liput Maicaoon, Kolumbian ja Venezuelan rajalle. Matka kesti varmaan 8-9tuntia ja hämäräkin oli jo tullut, kun tultiin perille. Tässä kohtaa alkoi ehkä tuntumaan ensimmäisen kerran, että nyt ollaan tultu jonnekkin missä homma ei varmasti toimi.
Oltiin infoja etitty rajanylittämisestä sieltä täältä ja aika nopeasti todettiin, että kunnon bussia ei ainakaan samana päivänä saa otettua rajan yli Maracaiboon. Collectivoja tai jotain pikkubusseja oli menossa, mutta ne maksoivat vissii jtn 100 000 kolumbian pesoa. Lonely Planet kirjan mukaan matkan pitäisi maksaa noin 20 000 niin ei oikein napannu. Meillä ei myöskään ollut käteistä tarpeeksi, joten sitä oli lähdettävä hakemaan keskustasta. Kaikki tuntui jotenkin niin vaikealta ja taksitkin olivat epävirallisen näköisiä. Taksimatkalla huomattiin Hotelli Frontera ja kysyttiin taksikuskilta paljon se maksaisi. Vaikutti kohtalaisen hintaselta ja rahat nostettua mentiikin sinne. Saatiin huone muistaakseni 40 000 pesoa yöltä. Olo vähän helpotti ja nälkään syötiin menu del dia hotellin ravintolasta. Jääkaapista löytyi myös makeaa Redd's olutta, jota sitten juotiinkin hyvää tahtia seuraavat pari tuntia. :P Se vasta oli rentouttavaa. Paola vaan kanto pöytään lisää juomista vanhojen loppuessa. Kohtalaisen aikasin tuli kuitenkin väsy ja uni maistui.
Aamulla syötiin tukeva ateria hotskun ravintolassa ja käveltiin vieressä sijainneelle terminaalille. Aika nopeasti joku vanha ukko tuli tarjoamaan kyytiä Maracaiboon 24 000 pesolla ja tartuttiin tarjoukseen. Hänellä oli kunnon amerikanrauta odottamassa. Oikeastaan rajaseudulla kaikki autot ovat samanmallisia chervoletteja. Samaan autoon tuli 3 naista. Hinnasta oli taas vaihteeksi hieman vääntöä, kun lähtöhetkellä tietysti hinta olikin noussut. Siinä vaan tiukkana oltiin ja jouduttiin ehkä maksamaan 10000 lisää. Hinta oli kuitenkin paljon halvempi kuin mitä muut vaihtoehdot olisivat olleet.
Iinan kanssa istuttii etupenkillä ja itse olin ikkunan vieressä, josta aurinko paistoi suoraan käsivarteen ja sitä piti suojata palamiselta. Rajalla meidän piti hypätä leimaamaan passeja, kun taksi jatkoi eteenpäin. Kaikki tuntui vähän hämärältä, mutta sujui hyvin. Taksin piti mennä jonossa tarkastusaseman ohi ja me käveltiin Venezuelan puolle leimaamaan uudestaan. Sitten noustiin kyytiin ja jatkettiin matkaa. Rajalta Maracaiboon välillä oli kymmeniä tarkastuksia ja passia piti näyttää koko ajan. Erittäin tiukka valvonta. Lisäksi oli erillisiä maksuja mitä piti maksaa, ei tietysti ollut hajua mitä ne oli, mutta takapenkinkin naiset kaivoivat kiltisti kukkaroa..
Maracaibossa terminaalilla juotiin limpparit ja kyseltiin bussiyhtiöiltä hintoja Caracasiin. Hinnat olivat epäilyttävästi tuplaantuneet niistä mitä heidän seinillään luki ja aika kusetushinnoilta haiskahti taas vaihteeksi. Täällä koitetaan kaikesta repiä mahdollisimman kova hinta. Löydettiin yksi ihan ok-hintainen bussi ja ostettii liput puol kasilta lähtevään bussiin. Aikaa oli yli 2h ja sitä sitten tapettiin internetissä ja ostellessa evästä.
Matka meni tosi jees ja aika nopeastikin. Aamulla seiskan jälkeen oltiin perillä Caracasissa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä ensin Coroon, mutta ihan hyvä ettei jääty, vaan matkattii heti pidemmälle. Caracasissa oli tietysti ongelmia, kun bussi Puerto la Cruziin lähtikin eri asemalta. Tietysti oli nälkä ja vit-harmitti.. :-) Kyseltii vähän, että miten pääsee sinne toiselle terminaalille; Terminal de Orientesiin. Kuulema metrolla voisi päästä. Sitten kysyttiin mistä päin metron löytää ja lähettiin kävelee tihkusateessa kaupunkia kohti. Taksit olisivat maksaneet terminaalille ihan sairaasti. Kalliimmat hinnat kuin Suomessa. Muutenkin oli hermo kireellä niin sitten kun nämä fiksut taksimiehet tulee viereen tyrkyttää kyytejään niin eiiiiiiheel. :D Löydettiin metro ja kyseltiin miten päästään toiselle asemalle ja saatiin jotain ohjeita, joita ei heti tajuttu. Sitten kuitenkin löytyi Ana ja hänen isänsä German, jotka ottivat meidät suojelukseensa !
Ana ja German ohjasivat meidät oikeaan paikkaan odottamaan metroa ja olivat vissiin itsekki menossa samaan suuntaan. Metrot olivat kuitenki järjestäen niin täynnä, että meillä ei kamojen kanssa ollut asiaa sisään. Nämä paikalliset sitten neuvoivat, että otetaan toiseen suuntaan menevä metro joka on tyhjempi ja se sitten kääntyy myöhemmin oikeaan suuntaan niin päästään joskus perille. Jossain vaiheessa Ana tai hänen isänsä ehdotti, että mennään syömään yhteen paikalliseen halpaan ruokalaan. Kuulosti hyvälle ja mentiin sinne. Se oli jossain vissiin keskuspuiston lähellä. Ruoka oli paikallista Areguipaa. Otimme sitä juustolla ja lihalla. Ne tulivat siis maissikuoren väliin tjn. Ana ja German olivat kilttejä ja tarjosivat meille tämän aterian, se olisi maksanut ehkä 13bolivianoa per naama.
Tämän jälkeen German piti meille oppitunnin Caracasin keskustasta ja esitteli isoimpia rakennuksia. Ana puhuu hyvin englantia ja tulkkasi meille kaiken. Sitten mentiin suureen taidegalleriaan, josta saatiin onneksi otettua kuvia. Galleriassa oli vaikka mitä mm. kaksi Pablo Picasson maalausta ! Ana ja German ovat molemmat taiteenystäviä, kuten Anan äiti myös. Ana on joskus tehnyt jonkinnäköisiä taidepiirustuksia ja Germanillakin on taito perittynä äidiltään, mutta jostain syystä he eivät enää tule toimeen ja German peitteleekin innostustaan taiteisiin. German on jotain 65vuotta kai ja Ana on 32 vuotta. Anasta luulimme ensin, että hän on 17-20. Siinä vaiheessa alkoi hämmästyttää, kun hän sanoi, että hänellä kaksi lasta. 32 vuotiaaksi häntä ei todellakaan uskoisi. Hän on tosi nuorekas ja iloinen ihminen. :) Kävi mielessä jäädä ihan heidän takiaan Caracasiin yhdeksi yöksi, mutta parempi oli jatkaa matkaa. Taidegallerian jälkeen katsottii vielä muutamia, muita rakennuksia läpi mm. teatterirakennus, joka oli kiinni kuitenkin helmikuuhun asti. Germanin vaimo ja Anan äiti tuli tässä kohtaa seuraamme. Hän oli myös tosi mukava ihminen. Hän jopa saattoi meidät viimeiselle metropysäkille, kun Ana ja German olivat jo jääneet matkasta. Tai oikeastaan meidän piti vielä mennä metrolla 4 pysäkkiä tämän jälkeen, jotta saatiin oikea pysäkki, josta saatiin bussiyhteys terminaallille. No bussi löytyi paikallisen avustuksella ja sitten köröteltiin terminaalille, josta ostettiin liput Puerto la Cruziin.
Perillä oltiin perjantaina joskus hämärän tultua. Käveltiin asemalta rannalla sijaitsevaan Neptuno hotelliin ja kirjauduttiin sisään. Saatiin ihan ok huone, josta lamppu paloi kuitenkin äkkiä. No sitten alkoi kaikki mennä päin persettä..:/ Väsyneinä ja nälkäisinä lähdettiin, etsimään pankkiautomaattia, kun ravintoloiden hintataso oli niin korkea, ettei käteiset niihin riittäneet. Puiston läheltä löytyi automaatti, joka ei kuitenkaan hyväksynyt korttia. Käytiin hakemassa toinen kortti eikä sekään toiminut. Kyllä HARMITTI. Loppuen lopuksi päädyttiin kuitenkin menemään ravintolaan, jossa toimi electron ja saatiin pastaa naamaan. Käteistä kuitenkin tarvitsee täällä ja aika kurjalta tuntui, kun rahaa ei tule seinästä. Seuraavana aamuna oli taas nälkä ja lähdettiin testaamaan automaatteja. Meille oli mysteeri mikä tämä "add first two digits of your personal identification number.." oikein on. Testattiin kaikki mahdolliset numerot mitä se mahdollisesti oli, mutta mikään ei toiminut. Oli aika masentavaa. Lisäksi hotellille mennessä liukastuin ja tallasin pottuvarpaan päälle, joka alkoi sitten vuotaa kivasti. Sandaali oli ihan veressä ja varpaaseen särki. Sama varvas, josta löin kirveellä kerran jänteet poikki. Siinä ei suurimmaksi osaksi ole edes tuntoa, joten en oikein tiennyt mitä sille kävi.
Tämä oli se päivä, kun otin oikean Visan ensimmäisen kerran käyttöön ! ja eihän sekään toiminut. HARMITTI. Ajateltiin jos joku hotelli nostais meille rahaa, mutta ei onnistunu. Iinalta tais pari kyyneltäkin jo tulla. :'/ Itsellä taisi jo vitutus mennä yli. :P Oli pakko tottua ajatukseen, että maanantaina pankkiin sitten.
Syötiin kiinalaisessa ravintolassa. Siellä oli yksi tyttö töissä, joka toi meille oudon viestin, kun oltiin syöty. Kehu hiuksia ja totesi, että ollaan kivoja ihmisiä. :D Oli enemmän kuin outoa. Kirjotin hänelle kuitenkin servettiin meidän facebookit, mutta ei ainakaan vielä ole kaverikutsua näkyny ! Electronilla maksaminenkin onnistui, pitää vaan aina käskeä noiden laittaa syntymäaika siihen, kun kysyy jotain idtä. Netistä löytyi infoa, että vissiin joillakin mailla ei ole sitä, tai sitten vaan Venezuelassa on tämmöinen numero. Automaatteihin pitäisi kuulema toimia, kun pistää "00" , mutta ei sekään toiminu meillä. Lauantaina oli hirveän pitkät jonot automaatteihin aamupäivällä ja illalla testattiin noita nollia, mutta ei siis toiminu. Käytiin kävelemässä rannalla ja spotattiin Conferry-alus, jolla olisi tarkoitus seilata Isla de Margaritalle. Vaihdettiin lauantaina huonetta, kun ei jaksanut pimeässä olla ja nyt saatiin isompi huone.
Sunnuntaina käytiin kerran automaatilla, en edes kerro mitä kävi. Syötiin kiinalaisessa ja ei saatu tällä kertaa outoja viestejä. Maksettaessa viilattiin taas linssiin ja lähdettin hotellille datailee, nukkumaan, nukuin 2h, soittelin kitaraa ja sit käytiin hakee pitsa ravintolasta ja katottiin Transporter. Jes sain kirjotettua tän. prkl nyt käyn nukkuu. :)
ps. aamulla pankkiin ja toivottavasti ollaa huomenna jo Isla de Margaritalla !
-jani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti