Maanantaina oltiin sitten heti kaheksan jälkeen jonottamassa pankkiin, jotta saataisiin rahaa. Puol ysi aukes ovet ja vielä puol tuntia ooteltiin, että olis meidän vuoro. Viimein kun se vuoro tuli, pyöriteltiin meille vaan päätä ja sanottiin, että pitää mennä toiseen pankkiin. Käveltiin sitten toiseen pankkiin ja taas jonoteltiin ja odoteltiin meidän vuoroa. Siellä sitten taas pyöriteltiin päätä ja neuvottiin seuraavaan pankkiin Bancaribeaniin. Siellä oltiin sen verran järkeviä, että kysyttiin heti joltain voidaanko nostaa vai ei, ettei tartteisi turhaa jonotella vuoroa. Yllättäen vastaus oli ei ja matka jatkui casa cambioon, neuvojen mukaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman turhauttamaan käveleminen ristiinrastiin, kun ei tulostakaan näyttänyt yhtään tulevan. Casa cambiosta neuvottiin jatkamaan matkaa Banescoon, mutta luovutettiin jo ja päätettiin lähteä hotellille soittamaan suurlähetystöön ja kysymään neuvoa.
Matkalla kuitenkin huomattiin muita turisteja ja Jani kävi kysymässä heiltä, miten on rahan hommaaminen onnistunut. Neuvoja tuli useampikin. Eräs oli pari vuotta sitten saanut nostettua Banescosta, joten päätettiin vielä kävellä sinne kokeilemaan. Taas jonoteltiin ja odoteltiin ja tällä kertaa kun meidän vuoro tuli, ei enää pyöriteltykään päätä vaan nyökyteltiin. Itkin melkein jo ilosta, mutta Jani käski hillitsemään itteni, sillä eihän meillä vielä ollut rahaa. Siinä täyteltiin ensin laput, annetttiin kortit ja passit ja sitten virkailija rupesi näpyttelemään koneella, tuloksetta. Jostain kumman syystä visa electronilla ei voinut nostaa rahaa. Onneksi meillä oli kuitenkin viimeinen valttikortti eli Janin visa. Sillä sitten onnistui rahan nosto ja jälkeen päin huomattiin että välityspalkkiokin oli toistakymmentä prosenttia. Mutta saatiinpahan pari tukkua rahaa ja pystyttiin mielessämme jo jatkamaan matkaa kohti seuraavaa määränpäätä.
Päästyämme hotellille rahojemme kanssa, kyselimme milloin lähtisi seuraava lautta Isla de Margaritalle. Liian pian, jotta ehtisimme kerätä kimpsut ja kampsut ja siirtyä satamaterminaaliin, joten päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi Puerto la Cruziin. Hetken ihastelimme ja laskimme rahojamme, jonka jälkeen lähdettiin syömään. Oli pakko palkita itsemme mäkkäri aterioilla, kun koko viikonloppu oli yhtä jahkaamista korttien kanssa. Illan hämärryttyä Jani innostui rämpyttelemään kitaraa ja tekaisi laulun meidän Puerto la Cruzin koettelmuksista.
Tiistaina lähti lautta satamasta Isla de Margaritalle. Hieman pitkästyttävät neljä ja puoli tuntia autolautan turistiluokassa. Viereisillä penkeillä pomppi ehkä suloisimmista tytöistä, jonka oon nähny aikoihin. Ihana kikkarapää ja upeet ripset. :)
Rantauduttua löydettiin mukava englantiakin puhuva taksikuski, joka ajoi meidät reilun puolen tunnin päähän Juan Griegoon. Ei löydetty sitä hostellia, mihin oltaisiin haluttu, mutta muutaman hotellitarkastuksen jälkeen löytyi ihan jees huone. Oma vessa, levee sänky, tv, ilmastointi ja ehkä paras nettiyhteys tähän mennessä.
Vieressä on kiinalainen ravintola, josta on helppo hakee ruuat tähän ja katella leffaa tai muuta syödessä.
Illalla mietittii ihan toden kanssa, että mitä ihmettä me tehään näiden viimesten viikkojen kanssa, kun tää Venezuela on syönyt ihan hirmuisesti rahaa. Mihinkään ratkaisuun ei vielä kuitenkaan päästy, mutta on meillä aina joku idea.
Tänään piti herätä aikaisin ja suunnata rannalle, mutta hupskeikkaa kello olikin jo 12 kun herättiin. Millonkohan viimeeks on tullu nukuttua noin pitkää.. Sisäinen kello petti mut pahan kerran. :/
Jossain vaiheessa päästiin kuitenkin rannalle asti, mutta se ei ollut mikään paratiisi ranta, joten ei kauaan viihdytty. Alkoi janottamaan ja särkemään päätäkin, niin suunnattiin takaisin tänne hotskulle.
Kinkistä taas ruokaa ja pyykit kävin myös hakemassa kun aikasemmin vietiin ne pesulaan.
iina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti