Otettiin 3. päivä maanantaina omatoimimatka Quitosta Bogotaan, sen sijaan että oltaisiin otettu suora bussiyhteys. Tällä tavalla säästettiin myös muutama dollari.
Elikkäs hypättiin aamulla tavaroiden kanssa taksiin ja suunnattiin pohjoiseen bussiterminaaliin. Sieltä löytyi heti bussi Tulcaniin Ecuadorin ja Kolumbian rajalle ja lähtökin oli samantien. Matka rajalle kesti vain 5 tuntia ja hintaa taisi olla yhtä monta dollaria. Tulcanin terminaalista löydettiin samaan suuntaan menevä tsekkiläis pariskunta, joiden kanssa jaettiin taksit.
Terminaalilta taksi rajatullille leimauttamaan itsensä ulos Ecuadorista, kävely siltaa pitkin rajan yli ja Kolumbian leima passiin. Muuten sujui kaikki ilman ongelmia, mutta toinen tsekkiläisistä olikin venäläinen ja joutui tarkempiin tarkastuksiin, missä kului aikaa. Rajalta taksi ensimmäiseen Kolumbian kaupunkiin Ipialekseen. Tsekkiläiset jäivät sinne ja me menimme bussiasemalle, josta jatkettiin muutaman tunnin päästä Bogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin.
Tylsät 22 tuntia bussissa heikoilla eväillä ja unilla. Perillä Bogotassa odotti kuitenkin valmiiksi varattu hostelli, tai näin luultiin. Kun vihdoin illan hämärryttyä päästiin hostellille vastassa odotti omistaja, joka ilmoitti ettei olisi enää tilaa. Siinä hieman kummasteltiin, kun oltiin kuitenkin toissa päivänä tehty netissä varaus kahdelle. 5 hengen huoneesta löytyi yksi vapaa yläsänky, joten otettiin se ja painuttiin pehkuihin.
Seuraavat kolme päivää eli ke to pe, meni nopeasti kaupungilla kuljeskellessa. Hostelli sijaitsi melkein kaupungin keskustassa, josta oli lyhyt matka hoodeille. Eräänä päivänä eksyttiin Bogotan planetaariumiin etsiessä elokuvateatteria. Käytiin kattomassa mm. Bruce Willisin ja John Malkovichin tähdittämä Red, mistä tykättiin molemmat kovasti.
Kävimme myös katsastamassa kirkon ja aukion, jossa oli luistin kenttä, jonne oli satojen metrien jono. Illalla keskustassa oli melko hienot jouluvalaistukset ja hurjan iso kuusikin.
Nukuttiin kaikki huimat neljä yötä, mitkä vietettiin Bogotassa samaisessa yläsängyssä, mikä saatiin ekaksi yöksi. Ei jaksettu ruveta vaihtamaan ja taas säästettiin, kun ei tarvinnut maksaa kuin yhdestä sängystä. Kaupungissa olisi muuten viihtynyt pidempääkin, mutta hostellilta hävisi nettiyhteys ja mieli teki lämpimään. Bogota sijaitsee kahden vuorijonon välissä vajaan 3km korkeudessa, joten parhaimmillaan lämpötila nousee siellä vain reiluun 20 plusasteeseen ja lisäksi kaupungissa sataa lähes joka päivä.
Niinpä lähdettiin lauantaina jatkamaan matkaa kohti Karibianmeren lämpöä, pohjois Kolumbiaan Cartagenaan, joka on suosittu ja kallis turistikohde. Jälleen kerran vajaan vuorokauden bussimatkan jälkeen saavuttiin perille, vaikka hieman sai pelätä bussikuskin ohitellessa useita autoja kerralla mutkaisilla vuoristoteillä.
Myös täältä olimme katsoneet Casa Viena hostellin valmiiksi, mutta sinne ei otettu etukäteisvarauksia. Sinne saapuessamme paikka oli tietenkin täynnä. Vierestä löytyi onneksi meille sopiva Hotel Familiar. Tällä kertaa päästiin ihan omaan huoneeseen, jossa on tuuletinkin. Ja koska oli vasta aamu, lähdettiin kaupungin kehittyneimpään kaupungin osaan, josta löytyi ruokaa ja ranta. Taas tuli huomattua, miten ärsyttävää on koittaa kävellä reippaasti ihmisten joukossa, kun joka toinen pysähtyy arvaamatta eteen.
Varasimme eilen tälle päivälle matkan mutatulivuorelle. Ensin ajeltiin 50km kyseiseen paikkaan. Tulivuorta oli vaikea hahmottaa maastosta, mutta pienen mutanyppylän päälle pystyi kiipeämään ja siellä sitten pulahtamaan mutaan.
Oli hauskaa ja erikoista kellua kymmenen muun ihmisen kanssa muutaman neliömetrin kokoseissa altaassa, jossa pari paikallista ukkoa antoi väkisin hierontoja. Mutatuokion jälkeen pääsi järveen uimaan, jossa muutama paikallista naista pesi väkisin mudat pois turisteilta. Siinä sitten kiltisti riisuttiin uima-asut vedessä ja annettiin niiden heitellä vettä päälle.
Kaiken hauskan jälkeen näillä kaikille piti tietysti myös maksaa, kuten myös tytölle joka oli pidellyt kameraa ja nappassut muutaman kuvan mutahetkistämme. Muuten ei ongelmaa, mutta kun meillä ei ollut tarpeeksi rahaa. 20000 peson seteli oli kummallisesti kadonnut lompakosta, joka oli repussa bussissa.. Eräs samalla tourilla oleva pariskunta suostui kuitenkin lainaamaan pari tonnia ja saimme kameran takaisin ja ihmiset tyytyväisiksi. Retken hintaan sisältyi kuljetuksen, sisäänpääsyn ja oppaan lisäksi vielä lounas, joka nautittiin noin puolessa välissä takaisin tulo matkaa. Perus settiä eli riisiä, pikkuinen salaatti ja kanaa limonaadin kera.
Tänään oli tarkoitus tehdä vielä jotain muutakin illasta, mutta todettiin, että tuossa oli ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Jos huomenna vaikka rannalle, että jaksaa ylihuomenna lähteä taas jatkamaan matkaa.. ..lomallahan me täällä ollaan. :-)
iina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti