Pääsenkö Suomeen ?

No eihän se kotiinpaluu niin helppoa ollut.. Olin valmiina lentokentälle lähtöön ja aattelin, että homma on ihan hanskassa. Perheen hankkima "taksi" tuli kuitenkin toodella myöhään. Ei auttanut vaikka miten kaahali kentälle. Tiskillä kerrottiin, että portit oli suljettu jo 5min aiemmin. Siinä vaiheessa tuli kyllä täydellinen epäusko mitä oli tapahtunut. Lähdin nopeasti kysymään uutta lentoa ja sain vastauksena, että kysy huomenna jostain Iberian toimistosta.. Siinä vaiheessa lens kaikki pahat sanat ja äärimmäisen kovalla volyymilla. Piti lähteä etsimään netistä hostelli ja nostamaan tili tyhjäks, että pääsi kalliilla taksilla kalliiseen hostelliin. Suomessa Iina selvitti mahdollisuuksia ja itsekin selailin nettiä koko illan. Yöllä en nukkunut luultavasti silmäystäkään.

Aamuyöstä Iina soitti, että minulle olisi varattuna jo uusi lento samalle päivälle. Luultavasti kentällä oli jo mennyt tieto perille ja varmaan sieltä oli soitettukin minulle aiemmin. Aamulla lähdin aikaisin kentälle varmistamaan lentoa. Monen tiskin kautta pääsinkin supervisorin puheille ja hän teki minulle liput. Piti maksaa penaltya 150e, mutta se oli tosi halpaa verrattuna siihen, jos olisin uuden lipun joutunut hankkimaan. Samalla tapasin pari suomalaista ja siinä huomattiin, että oltiin samalla lennolla ja lentoon lähtöön ei ollut aikaa edes kahta tuntia. Otettii pari olutta ja sit lähdettiin lennolle.

Lennolla istuin ruotsalaisen miehen vieressä ja juteltiin kaikenlaista. Oluttakin meni ihan hyvin. :P Ilmaista kun oli. Tuli nukuttua loppumatka ja Madridissa piti etsiä seuraava kone. Sen lähtöön oli joku 3-4h tuntia ja siinä sitten soittelin kitaraa milloin missäkin ja kävin syömässä. Nukuin koko lennon Amsterdamiin. Sielläkin venailin 4h ja meinas aika käydä jo pitkäksi. Vihdoin lähti kone Helsinkiä kohti ja Finnairhan se oli viimeisellä lennolla. Luin koko matkan ilta-sanomia ja kone oli jo laskeutumassa kun lopetin. Oli aika jännää olla taas Suomessa.

Päästyäni poliisikoirien ohi ja saatuani rinkan lähdin etsimään kyytiä kotiin ja Tomi ja Jonnahan siellä vastassa oli. Autosta tilattiin vielä sauna lämmitettäväksi kotia ja kaikkihan ne olivat kotona valvomassa kun reissumies tuli vihdoin kotia. :)

viimesii viedään !

Perjantaina 11.3 päivä alkoi aika normaalisti. Käytiin päivällisellä pattyn vanhemmilla ja siitä sitten lähdettiin kiertämään kauppoja. Siskolle ja muille perheenjäsenille vähän tuliaisia. Ilma oli synkkä koko päivän ja kaupunkikierroksen päätteeksi satoikin jo urakalla. Otettiin taksi pattylle ja taidettiin Roswellia katsoa. Illaksi oltiin sovittu ponche-ilta Ramonin luona ja sinne mentiikin. Vettä oli kadut täynnä, satoi ihan kaatamalla. Melkein luuli, että tsunami olisi sittenkin tulossa sisämaahan asti. Oltiin aamulla luettu Japanista kantautuvia uutisia ja alkoi jo kotia tehdä mieli. Kyllä Suomessa vaan tuntuu turvalliselta.

Ramonin talolla huomasimme, että kotona ei ole kuin Maruskan vanhemmat. Huonokuuloiset, mutta mukavat vanhukset Punta Arenaksesta. Siinä saimme selville, että porukka on sairaalassa Maruskan takia. Emme vain ymmärtäneet, että miksi. Eikä viittinyt tivata tietoa ulos, jos kyseessä olikin jotain vakavampaa. Lisäksi Patty oli ollut surullinen koko päivän ja ajattelin, että se johtuu raskaudesta ja vauvoista. Oli vähän hiljaista ja kateltiin telkkua. Meinasimme ottaa taksin jo takaisin Pattylle, koska ihmisiä ei kuulunut kotia ja oli myöhä. Meillä ei kuitenkaan ollut puhelinta eikä vanhukset ymmärtäneet mitä kysyimme, koska eivät oikein kuulleet.

No yanki? tuli kotiin töistä kai ja kysyi isovanhemmiltaan mikä on ja sitten selvisi, että Maruskan jalassa oli jotain. Jonkin ajan kuluttua koko porukka tulikin kotiin. Ramon, Maruska, Camila ja hänen poikakaverinsa. Siinä Ramon sitten teki nopeat Ponchet niin päästiin juomaan. Sain myös reseptin kyseiseen juomaan sekä reseptikirjan chileläisiin ruokiin.

Ramonin piti lähteä heittää Camilan poikakaveria kotia niin lähdin sitten mukaan seuraksi. Siinä meni tunti, kun se jäbä asu jossain korvessa. :) Hyvää Ponche aikaa hukkaan. No sitten jatkettiin, Ramon vaan alkoi olla hyvin väsynyt ja nukahti kymmeniä kertoja pöytään. Muut katoimme, kun hyökyaallon piti tulla Chilen rannikolle, mutta ei se koskaan tullut. Live-lähetystä tuli koko yön.

Myöhemmin Ramon sitten heitti meidät Pattylle, hän oli kyllä tosi väsynyt ja luulin, että hän nukahtaa rattiin. Perille päästiin ja hyvästeltiin jälleen kerran toisemme.

Lauantai aamu alkoi kai hitaasti. En muista oikein. Varmaa jotain pakkailua tuli jo tehtyä. Sitten Patty kertoi Facebookin kautta suru-uutisen. Toinen hänen odottamistaan kaksosista oli kuollut :( Tuli tosi surullinen olo sen jälkeen. Olin aavistellut jotain tälläistä pari päivää, kun Patty oli surullinen ja olin kuullut, että hänellä on ultraääni perjantaina. Toivottavasti toinen lapsi selviää maailmaan asti.

Päivällisen jälkeen käytiin vielä kaupoilla etsimässä jotain tuliaisia sekä käytiin pelaamassa biljardia Bastianin ja Franceen kanssa. Sitten colletivolla "kotia".

Illalla Oncella oli herkullisia empanadas de quesoja ja jotain muita leivoksia. Tosi hyviä. Oncen jälkeen Francee sanoi, että hänellä on minulle lahja ja lähti kipaisemaan kotona. Takaisin tullessaan hänellä oli mukana Chilen pelipaita ! :) Sitten kun pojat tulee joskus suomeen niin hankin varmaan Ripan pelipaidat. :P

Sunnuntaina vikana Parralpäivänä meidän piti mennä vielä käymään Pattyn vanhemmilla hyvästelemässä, mutta porukka nukkui pitkään ja hyvästelyjen jälkeen Samuel heitti meidät asemalle odottelemaan bussia. Siellä nähtiin vielä bussista Jose (Pattyn isä ja taksikuski) ja vilkuteltiin hänelle.
Sitten alkoi vähän surullinen matka kohti Santiagoa. Parraliin jäi kuitenkin paljon kivoja ihmisiä.

Matka meni jees ja perillä käytiin terminaalin MÄKISSÄ syömässä. Voi taivas olikin jo pitkä aika ! :D Sitten taksiin ja Saralle ja Rubenille. Ruben oli kotona ja kuultiin, että pojat on pelaamassa. Tiesin kentän niin lähdettiin heti sinne katsomaan loppupeliä. Mentin katsomoon ja huusin Jeanille urpoa kunnes tajusi, että ollaan tultu katsomaan peliä.

Loppuilta istuttiin sisällä ja jotain jutusteltiin. Selvästi paremmin onnistui kommunikointi kuin ensimmäisellä kerralla, kun ei tajunnut yhtään näiden puheesta. :D Eikä nytkään tietysti kaikkea. Porukka olettaa Iinan osaavan paremmin espanjaa, vissiin tytöllä paremmat näyttelijänlahjat. :D Välillä on kylläkin helpompi esittää ettei tajua niin ei tarvitse asioihin puuttua.

Maanantaina lähdettiin kaupungille bussilla. Käveltiin ostoskeskuksia ja kauppakatuja. Hirveästi ei ollut rahaa käytettävissä, joten aika marginaalisiksi jäi ostokset. Tulipahan käveltyä. Muutenkin oli vähän tyhjä olo, kun tietää että matka on kohta ohi. Käytiin myöhemmin netissä piipahtamassa läheisellä nettikioskilla ja illalla käytiin ajoissa nukkumaan.

Tiistaina oli päivä jolloin Iina lähti kotia. Yksi jäbä oli heittämässä porukan lentokentälle, mutta kauan se kesti. Iinaa meinasi jo jänskättää, että ehtiikö koneeseen. Joskus puol 12 varmaan päästiin lähtemään kohti kenttää. Lähtöselvityksen jälkeen Iina hyvästeltiin. Aika kosteat jäähyväiset oli. Iina jatkoi koneeseen ja minä, Nico, nicon isä ja Sara jatkoimme "kotia".

Jossain vaiheessa aloin katsoa leffaa ja odottelin illan jalkapallo peliä. Menimme Claudion, Jeanin ja Paton ja heidän kaveriporukan kanssa pelaamaan jalkapalloa läheiselle kentälle. Ennen peliä käytiin pyörimässä Nicon kodin lähellä. Olin käynyt siellä aiemmin päivällä kahvilla. Nyt kun muistan sanoa. Nicon kaa siellä pelailtiin kaikkea. Niin, tällä kertaa kävin joidenkin toisten kotona, Hugo tais olla nimi ja hänellä oli iso kokoelma matkamuistotavaroita huone täynnä.

Sitten mentiin pelaamaan. Olin lainannut pojilta vähän vaatteita mm. Colo-Colon pelipaidan. Ekat 10min meni hyvin ja tein varmaa 2-3 maalia ja pari hienoa syöttöä. Porukalla oli tällä kertaa koutsi kentän laidalla ja se huuti ihan helkutisti. Minulle. En vaan tajunnut mitään. :D Eka tuntu, että se on jotain negatiivista, mutta kun oltiin saatu yksi peli takkiin ja jouduttiin vaihtoon ni ne tuli kyselee, että mikä saksalainen oon. :D Sen jälkeen ei oikein oma peli enää sujunutkaan, koska kunto melkein meni siihen ekaan 10min :D Taisi muutkin alkaa vähän huonommin pelaamaan ja saatiin kivasti takkiin melkein koko loppu aika. Mut ei siinä kivat pelit oli. :)

Illalla väsytti aika paljon eikä ollut Iinaakaan paikalla, että olisi jotain voinut kiusata. Kävin suihkussa ja täytin mahan kokisella ja menin nukkumaan.

Aamulla nousin sängystä vasta noin yhden aikaan. :) Olin herännyt jo, kun porukka lähti töihin, mutta en jaksanut itse vielä silloin nousta. Kattelin leffaa ja söin soppaa ja oon pakkaillu kamoja. Vielä pari tuntia niin lähden kentälle. Kone lähtee puol ysi illalla.

Jännittää vähän mennä kotiin. Ei o ihmisiä nähnyt puoleen vuoteen ja siellä on kylmä. Aikamoinen muutos taas. Kämppäkin pitäisi laittaa kuntoon, kun varmaan muutan takaisin viikonloppuna. Lisäksi äidin kunto huolestuttaa. :( Lisäksi kaikki kivat harrastukset odottavat. Salibandya, Lätkää, Salibandya, hiihtoa ?, kuntosalia, salibandya...:) jotain tuommosta. Pakko päästä kuntoon nopeasti.

Nyt siis 6 kuukautta Etelä-Amerikkaa takana ja tosi hieno kokemus on ollut. Myöhemmin vielä varmasti aukeaa enemmän miten hienoa aikaa onkaan ollut viimeinen puoli vuotta. Suomi on kuitenkin koti enkä sitä vaihtaisi mihinkään muuhun maahan. Japanin tilanne on pistänyt miettimään paljon ja haluan jo päästä kotiin !

-jani

Hulinaa huisketta

Tiistaina ei ylläripylläri lähettykään Chillaniin, mutta käytiin tutkiskelemassa Parralin huimaa ostostarjontaa ja kyllä sieltä löytyi kuin löytyikin jotain ostettavaakin.
Illalla Patty vannoi, että huomenna mentäisiiin Chillaniin, ja siihen sanaan luotettiin.

Ja niin mentiinkin ! Lähdettiin vasta illasta, sillä pojat olivat koulussa ja Patty töissä. Pattyn työkaveri Joanna lähti myös meidän mukaan shoppailemaan. Oltiin samassa ostoskeskuksessa, kuin joskus syksylläkin. Syötiin ja kierreltiin kauppoja, jonka jälkeen muutamat pelit Happylandissä ja kotia kohti.

Eilen kierreltiin taas Parralin keskustassa ja löydettiin lisää osteltavaa, jonka jälkeen käveltiin Pattylle. Juotiin myös päiväkahvit kahdestaan ja tuntu jotenkin tosi oudon kivalta istua vaan keskellä päivää ja hörppiä kahvia hiljaisessa talossa. :)
Kahvittelun jälkeen aloin järjestelemään rinkan sisälmyksiä hieman, ettei joskus sitten tulevaisuudessa olisi niin kauheasti tekemistä rinkan kanssa. Kesken hulinan ja huiskeen, kun juuri olin saanut kaiken ulos, Patty tuli kysymään mitä tehtäisiin tänään, että haluttaisiinko lähteä Linareksiin hänen mukaan. Tottakai (sipo !) me haluttiin. Pattyn kaveri Joanna tuli tälläkin kertaa mukaan ja tarjosi meille puutarhavadelmia matkaevääksi, ja kyllä maistui. Myös tämäkin reissu kannatti, sillä päästiin tutkimaan kauppoja ja löydettiin uusia vaatteita.

Tänään herättiin superväsyneinä ja ihmeteltiin Japanin tsunami uutisia. Aamiaisen jälkeen lähdettiin virkistävälle juoksulenkille. Ensimmäiset juoksu askeleet Etelä-Amerikassa (jollei pallopelejä lasketa) ! Pakko myöntää, että enpä jaksanut kauan juosta, mutta Jani juoksi vähän enemmän munkin puolesta.
Lounaan jälkeen mentiin vielä kerran ostoksille keskustaan (luultavasti mennään vielä huomennakin.)
Ollaan täällä aina silloin tällöin uhrattu rahaa pehmolelukoneisiin ja kerrankin se kannatti. Saatiin kalastettua valkoinen tiikeri, mikä murisee. :)

Tänään täällä on ollut viileämpi päivä ja koko illan onkin satanut vettä, mutta eipä tuo haittaa.. Lähdetään tästä juomaan ponchea Ramonin luokse nytten !

iina

Jippijaijee

Perjantaina mentiin kuin mentiinkin pelaamaan bilistä illalla ja sen jälkeen kierreltiin vielä vähän puistossa. Löydettiin halpoja lävistyskoruja, joten nyt on niitä muutama matkassa.
Jossain vaiheessa seuraavan yön/aamun aikana Samuel oli tullut kotiin, ja ehdotteli, jos lähdettäisiin käymään Chillanissa. Ei kuitenkaan lähdetty, kun olisi ollut turhan kiire ja sovittiin, että mentäisiin sunnuntaina.

Iltapäivällä mentiin normisti lounaalle, jonka jälkeen kävästiin Lorenan kotona, josta matka jatkui Ramonin luokse. Sielläkin oli tehty kovasti remonttia ja seinät olivat vaihdelleet paikkoja. Taidettiin istua siellä muutama tunti turisten ja vaihtaen kuulumisia. Perheen emäntä ei kuitenkaan ollut kotona, niin sovittiin, että tultaisiin seuraavana iltana uudelleen. Marjuskan vanhemmat Punta Arenaksesta ovat kyläilemässä täällä. Ovat vissiin yhteensä yli puoli vuotta täällä. Olivat tulleet pari kuukautta meidän lähdön jälkeen ja palaavat näillä näkymin syyskuussa Punta Arenakseen. Heillä on aikomuksissa ostaa tontti Parralista, koska Punta Arenas alkaa olemaan heille liian kylmä.
Myöhemmin illasta pojat kävivät vielä pelailemassa fudista stadionilla.

Joo pelailtiin fudista aluksi Bastianin ja Cristian? kanssa. Ammuttiin rankkareita ja vapaapotkuja. Myöhemminen Francii ja Samuel liittyi mukaan ja saatiin pienet pelit aikaseks. Kyllä on kunto aika heikoksi päässy täällä. Pelattiin niin kauan, että aurinko jo laski ja tuli tosi pimeätä. Selkä meni aika helläks./jani

Sunnuntaina herättyämme odoteltiin täpinöissämme, että päästäisiin Chillaniin shoppailemaan. Toisin kuitenkin kävi. Patty ja Samuel saivat tuttavaperheen kylään koko päiväksi, suloiset pikku pojat Lucas 2kk ja Felippe 2v. Sovittiin, että mentäisiin sitten maanantaina koulujen jälkeen Chillaniin.
Päivän aikana taidettiin ulkoilla hieman ja kerrankin nautittiin lounas täällä Pattylla.
Illalla Patty vei meidät Ramonin luokse. Aika vierähti nopeasti syödessä, juodessa ja jutustellessa. Viinilasien täyttyessä juteltiin Suomen historiasta, mm. maailman sodista. Ramon tiesi paljon historiasta. Stalinit ja Leninit oli hallussa. Myös Suomen uskonnoista juteltiin ja tietysti meidän matkoista tällä mantereella. Meidät kutsuttiin uudestaan heille perjantaina juomaan ponchea. Saatiin myös chileläinen reseptikirja ja ohjeet Poncheen. :)

Eilen käytiin aamulla kävelemässä muutama kilometri, kuten edellisenäkin päivänä. Pakko koittaa vähän jotain tehdä täällä vielä, että jaksaisi sitten Suomessa lähteä hiihtelemään ja luistelemaan.
Lounaan jälkeen käveltiin keskustassa hieman kauppoja ja tuli sitä jotain ostettuakin. Käytiin myös moikkaamassa Pattya sen työpaikalla ja hän sanoi, että mentäisiinkin Chillaniin vasta huomenna. Tämän jälkeen käveltiin myös hakemaan Belen koulusta ja matkalla poikettiin Lorenan veljen luona, jossa juotiin herkullista ananasmehua.
Paljon kävelyä siis yhteen päivään (kilometrejähän kertyi rutkasti yli kymmenen)! Loppuillasta olikin hieman väsyneen näköistä porukkaa, joten tuli vain istuttua ja katsottua telkkaria Pattyn ja Lorenan vanhempien luona.

Mutta, jos sitä taas tänään jaksaisi jotain hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Jos vaikka tänään mentäisiin sinne Chillaniin vihdoinkin..

iina

Parralissa taas

Sunnuntaina lähdettiin heti aamiaisen jälkeen katumarkkinoille ostelemaan vähän kaikennäköistä paikallista tavaraa kotiin vietäväksi. Aikaa kului huomaamatta useampi tunti kierrellessä edestakaisin katuja. Lounaaks tuli vetästyä pitkästä aikaa herkulliset choripan makkaraleivät. Kun vihdoin päästiin jalat väsyneinä takaisin hostellille huomattiin, että Hanne ja Minna olikin jo lähtenyt lentokentälle ja kohti Suomea.
Illalla pestiin lähes kaikki vaatteet, kun hostellilla oli oma pesukone ja kuivausrumpu. Käytiin myös halvassa pikaruokala ravintolassa syömässä ja kaupasta ostamassa eväitä seuraavan päivän bussimatkaa varten.

Maanantaina laitettii kamat kasaan ja oltiin lähdössä käymään vielä vähän kaupoilla, kun Hannu tuli hostellille moikkaaman meitä. Rupateltiin ja käveltiin jonkin aikaa yhtä matkaa kaupungilla, kunnes Hannu lähti takaisin hostellilleen nukkumaan univelkoja pois. Kiva oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa.
Ennen lähtöä koitettiin tehdä vähä ruokaa, mutta oli harvinaisen huono lihakimpale, joten pitsahan sitä piti sit hakea.

Bussiasemalla valittiin mielestämme paras bussiyhteys Santiagoon ja jouduttiin odottamaan muutama tunti ennen lähtöä. Mutta yllättävän nopeasti meni taas odotusaika.
Ihan hyvä bussi valittiikin taas. Hyvät tuolit, ruoka tarjoilua ja pari elokuvaakin tuli matkan aikana, eikä ilmastointikaan ollut koko ajan päällä, joten vältyimme jäätymiseltä. Argentiinan ja Chilen rajalla oli tosi tarkkaa, mitä vietiin rajan ylitse. Erityisesti hedelmät ja vihannekset olivat kiellettyjä, ja niitä varten olikin koulutettu koira haistelemaan kaikki matkatavarat lävitse. Itse en vieläkään ole ihan ymmärtänyt minkä takia näin on, mutta parempi, kun en vaivaa päätäni tälläkään asialla sen enempää..

22 tunnin bussiajelun jälkeen saavuttiin Santiagoon, josta saatiin lähes lennosta vaihdettua bussia. Matka jatkui vielä neljä ja puoli tuntia kohti tuttua Parralia. Parralin bussiasemalta tultiin taksilla Pattylle, sillä olimme sopineet, että voisimme tällä kertaa yöpyä heidän luonaan. Mutta täälläpäs ei ollutkaan ketään kotona. Jani otti puhelin yhteyden Pattyyn ja selvisi, että jouduttaisiin odottamaan puolisen tuntia. Mikäs siinä kun aurinkokin paistoi vielä lämpimästi.

Hetki kului, Jani soitteli kadulla kitaraa ja kukas muukaan, kuin vanha kunnon Felipe asteli kadulla. Vähän aikaa katteli, että mitäs ihmettä, ennen kuin älys keitä ollaan. Lähdettiin sitten hänen luokse naapuritaloon iltapalalle. Huomattiinpa siinä samalla, että sujuu tämä espanjaksi kommunikointi hieman paremmin, kuin 5kk sitten, vaikka epäselvyyksiltä ei vieläkään vältytä.
Myöhemmin Patty tuli hakemaan meidät sieltä ja siirryttiin hänen luokseen asustelemaan ja moikkaamaan Bastiania ja Francia.
Viime käyntiin verrattuna tila on kaksinkertaistunut, sillä Patty odottaa kaksosia ja lisätilaa tarvitaan. Vaikka remontti on vielä kesken, on se kuitenkin sen verran hyvässä vauhdissa, että talossa pystyy asustelemaan.

Nyt jo kolmas yö takana täällä näin. Päivät on olleet aika samanlaisia. Lorena tulee aina aamusta siivoamaan remontin jälkiä, jonka jälkeen Pattyn ja Lorenan isä on tullut hakemaan meidät heidän luokseen lounaalle.
Keskiviikkona ihmisillä loppui loma ja eilen alkoi sitten koulut. Keskiviikkona pojat kävivät parturissa ja aijaijai, miten oli Francin hiusten leikkaaminen ja laittaminen tarkkaa hommaa. Ei olla koskaan ennen nähty ketään, kuka asettelisi hiuksensa niin tarkasti peilin edessä..
Eilen illalla Bastian halusi näyttää Janille ajotaitojaan, ikäähän hänellä taitaa olla 16 vuotta. Alku näytti vähän epävarmalta, mutta hyvin se kai meni, kun auto on vielä ehjänä. Pelattiin myös guitar heroa Janin kanssa muutama biisi, mutta erillistä voittajaa ei voi sanoa, kun toinen pelaa kitaralla ja toinen ohjaimella.

Tänään ollaan taas käyty syömässä normi päivällinen ja illalla mennäänkin pelaamaan biljardia.

iina

KAMERA VARASTETTIIN ja janikin katosi

Noniih toka vika päivä Montevideossa oli ihan leppoinen. Oli vähän pilvinen sää ja vettäkin ripotteli, joten aika rauhallista päivää vietettiin. Käytiin kävelemässä rantakatua pitkin ja otettiin joitain kuvia. Tsekattin myös leffateatteri ja meinattiin heti mennä katsomaan, mutta päätettiinkin mennä vasta illalla jos jaksaisi kävellä takaisin. Palattiin hostellille ja jtn datailtiin, kunnes päätettiin lähteä sinne elokuviin. Leffana oli Fighter ja se kertoo nyrkkeilystä. Oli mielestäni tosi hyvä elokuva, mutta Iina oli ihan toista mieltä. :) Todellakin hyvä leffa. Oli nyrkkeilyfiilikset pitkään leffan jälkeen.

Seuraavana päivänä herättiin vähän myöhässä, koska Iina oli pistänyt herätyksen minun kännykkään, jossa kello oli tunnin jäljessä. No ehdittiin kuitenki aamupalalle ja pakkaamaan ennen check-outia. Siinä sitten hostellilla himmailtiin, kunnes lähdettiin bussilla terminaalille ja siellä sit oli häikkää vähän meidän varauksessa, (meillä oli kaikki selvät paikat jne, mutta niillä ei näkyny niitä tiedoissa) mutta helposti saatiin homma taas raiteilleen ja päästiin bussiin. Matka Coloniaan meni ihan kivasti.

Coloniassa oli 3h aikaa laivan lähtöön ja siinä sitten etittiin jotain syötävää ja kateltiin, kun amerikan tulevaisuuden toivot juoksivat kuin päättömät kanat ja huusivat kuin hullut ympäri odotussalia. _Ihania lapsia_.

No laivaan päästiin ja otettiin itellemme tukikohta ihan poistumisoven läheltä. Päästiin näkemään rumpuryhmän esitys aitiopaikalta. Auringonlasku tuli kuvattua. Laivassa oli tax-free myymälä, jossa hinnat oli aika korkeat. Eipä tullut mitään ostettua. Päästiin maihin ja otettiin hieman ylihintanen taksi hostellille, jossa Hanne ja Minna jos siis majailivat. Nopea suihku ja alakerran pitsapaikasta mozzarella pitsa 3e ja sitten hostellin baaritiskille notkumaan. :) Oltiin perillä ehkä vähän ennen 23. 1am lähdettiin joskus kohti klubia. Meillä oli paikallinen Florencia mukana, joka osas ohjata meidät oikeaan paikkaan. Vähän kyllä väsytti, mutta klubilla oli kivaa. Ihan tolkuttomasti jengiä. Ei voi verrata Suomen yöelämään. Tanssittiin paljon ja otettiin kuvia. Joskus viideltä oltiin kai takaisin hostellilla. Paikallisten mukaan lähdettiin liian aikaisin klubilta..

No aamulla oli kiva olo ja joskus 13 aikoihin alko olla kunnossa lähtemään kaupungille. Mentiin kaikki 5 minä iina hanne minna florence metrolla San Telmoon, jossa lähdettiin Iinan kanssa kulkemaan omaa matkaa. Käytiin markkinoilla ja ostettiin parit kipot ja katsottiin tangoa. Kuvattiin aika paljon, kun oli kerrankin molemmat kamerat mukana.

San Telmon jälkeen suuntasimme metroillen eläintarhalle. Ekana käytiin juomassa kokista ja syömässä jätskii. Eläintarhassa oltiin käyty aiemminkin, mutta silloin ei uskaltanut kameraa ottaa mukaan, koska Bocassa oli tapahtunut meille pahoja pari kuukautta sitten. Nyt siis oli kamerat ja kuvia tuli varmaan 500-600.

Pari tuntia pyörittiin tarhassa ja sitten alkoi jo väsyttää ja lähdettiin metrolla takaisin hostellille. Ja huonosti kävi viimeisessä metron vaihdossa. Yksi pysäkki oli eroa meidän hostellille siis. Metro tuli ja oltiin menossa sisälle siihen, kun kaksi ihmistä mies ja nainen tunkivat väkisin siihen meidän eteen ja menivät bussiin ja melkein estivät muiden kulkemisen. Ihmettelin vaa, että wtf mitä toikin ajattelee kun jää ensimmäisenä siihen oven eteen ja rynnin vain ohi. Seuraavaksi Iina huuta "JANI, KAMERA!" ja kamera on poissa. Äkkiä juostiin pois metrosta ja lähdettiin etsimään varasta, ei tiennyt oliko se juossut mihin. Ei näkynyt. Siinä nopee pyörittiin ja päätettiin lähteä päätepysäkille katsomaan, jos varas olisi sinne mennyt. Oli kyllä niin epäuskoinen fiilis. Iina lähti hostellille, kun itse juoksin toiselle pysäkille. Ei siellä mitään näkynyt ja lähdin etsimään poliisia. Siinä joku jtn neuvoja antoi, mutta ryöstöasemalla ei ollut poliisipaikalla tehdäkseen raportin. Ei myös ole kameroita tai mitn. Yksi poliisi sitten pyys mut mukaan ja vissiin ties missä konnat liikkuu, koska vei yhdelle uloskäynnille ja siellä oli muistaakseni 5 epäilyttävää henkilöä. Yksi oli jo juoksemassa pakoon, kun näki poliisin, mutta poliisi käskytti takaisin. Pollari kuulusteli niitä ja sain itse kattoa parit laukut. Ei mitn.

Tämän jälkeen poliisi neuvoi missä voin tehdä ilmoituksen. Se oli toosi kaukana. Monen metropysäkin päässä ja minulla oli edelleen kameralaukku, jossa oli vielä ONNEKSI videokamera. En olisi halunnut kuljettaa sitä enää yhtään pidempään metrotunneleissa. No poliisisetä lähti kanssani siihen suuntaan missä se paikka on. Opasti Bolivarin pysäkille, mistä oli vielä 8 asemaa ennen raporttipaikkaa. Matka sinne oli kauhea, olin tosi järkyttynyt. Sillä hetkellä harmitti kamera sekä kaikki hienot kuvat, mitä juuri oltiin otettu.

No siellä poliisipaikassa oli poliisin pakeilla yksi nuoripari, yksi vanhempi pari ja kaksi toisilleen tuntematonta brassipoikaa. Melkein kaikki oli brasseja ja melkein kaikki oli ryöstetty samalla asemalla..tai yhden pysäkin päässä. Heiltä oli viety vissiin kaikilta lompakot. Mastercardit ja Visat..gone. Onneksi toinen brasseista puhu edes vähän englantia niin pystyin kommunikoimaan muiden kanssa jotenkin edes. He kun puhuivat portugalia. Vanhemman pariskunnan mies vaan "kiki ruusbäri" :D oli vissiin keke rosberg jääny mieleen suomesta. Muutenkin heillä oli jotenkin rento suhtautuminen menetyksiinsä, joten omakin olo alkoi kohentua. Siinä sitten tehtiin laput, joilla toivottavasti saa vakuutuskorvauksia. Kameraa on ihan turha uneksia saavansa takaisin..

En tiennyt yhtään kauan olin ollut poissa. Aika tuntui matelevan muutenkin. Oli vielä pitkä matka hostellille. Brassi poika meni samaan suuntaan niin juteltiin hänen kanssaan jonkin verran. Hän ei ollut uskoa korviaan, että Suomessa voi saada korvauksia varastetusta tavarasta.. Törmäsin toiseksi vikassa metrossa vielä samaan iäkkääseen pariskuntaan. Tällä kertaa pääsin traagisen metropysäkin läpi ongelmitta.

Palasin hostellille ja löysin tytöt istumasta lattialta meidän huoneesta. Iina hyökkäsikin heti kaulaan, oli pelännyt paljon, että minulle olisi sattunut jotain. Olin ollut jotain 2 tuntia poissa kai. Ei tullut varkauden jälkeen sovittua mitään, että menisin suoraan poliisille. Ei tullut heti mieleen. Tätä sitten puitiin jonkin aikaa, kunnes vihdoin pääsi syömään, kokkailun jälkeen. Harmittaa tosi paljon. Ei ollut ihan halvin kamera.

Jos jtn kiinnostaa, niin Nikonin järjestelmäkamera kyseessä. Sonyn videokamera oli siis samassa laukussa. Ensimmäisen kerran reissulla ne oli pistetty samaan laukkuun ja otettu mukaan kuvausreissulle yhtäaikaa.

Harmittaa kyllä sekin, että miten olisikaan kiva tykätä tästä Buenos Airesin kaupungista, niin aika tosi paskat fiilikset on jääny molemmilta vierailukerroilta.

-jani

Florianopolisista Montevideoon

Florianopolisissa Janin toipuminen kesti vielä muutaman päivän, jonka jälkeen alkoikin vettä tulla kivasti. Pari päivää taisi sataa melkein koko päivän. Lisäksi iho alkoi kivasti kuoriutumaan, joten oli parempi ollakkin ottamatta aurinkoa. Taisi olla tiistai, kun täräytin vähän rahaa pitkävetoon ja sieltä tulikin noin 70e. Muuten ei ole paljon tullu pelattua, muuta kuin lottoja joskus.

Keskiviikkona 16.2 herättiin aikasin ja lähdettiin keskustaan nostaa rahaa, katselemaan kauppoja ja vastaanottamaan Hanne ja Minna. Käveltiin kävelykatuja pitkin ja löydettiin molemmille korvikset. Syötiin Bob'sissa ja sitten turistit jo saapuivatkin :)

Bussilla sitten mentiin takaisin hostellille ja vähän pelailtiin korttia, kunnes vettä taas alkoi vähän sataa ja päätettiinkin lähteä kaupungille. Käytiin ostoskeskuksessa ja sen jälkeen käveltiin pitkä matka rantatietä ja katseltiin maisemia. Bussilla sitten takas hostellille ja nukkumaan.

Torstaina mentiikin porukalla rannalle. Pysty järkkärinkin ottaa mukaan, kun oli enemmän ihmisiä matkassa. Hannen avustuksella saatiin ilmainen banaaniveneajelu. Moottorivene veti banaanin näköistä kumivenettä. Ihan kivaa oli. Myöhemmin lähdettin taas kaupungille bussilla, mutta kaupat olikin jo menneet kiinni. Kello oli kuitenkin vasta 19 illalla. Käytiin kuitenkin katsomassa valmiiksi lippuja Montevideoon.

Perjantaina lähdettiin Praia Molelle, saaren toisella puolella sijaitsevalle rannalle. Oli kerrassaan upean näköinen ranta. Suuret aallot ja aika paljon surffaajia. Aurinko porotti tosi kovasti ja jossain vaiheessa olikin pakko alkaa suojautumaan kunnolla ja lähteä varjoon. Pari tuntia tuli varmaan aurinkoa otettua ja sit tuli aika paljon sukelleltua aalloissa. Oltiin taas suunniteltu lähtevämme baariin, mutta kortinpeluuks se menikin vaihteeks. :D

Lauantaina Hanne ja Minna meni jollekin retkelle missä porukka kävi muutamilla eri rannoilla ja katsomassa nähtävyyksiä. Kohtalaisen kallis oli kai, mutta varmasti kiva. Käytiin samaan aikaan keskustassa nostamassa rahaa ja syömässä sekä muuten vain hengailemassa.

Sunnuntaina lähdettiin bussilla kohti Montevideota. Matka meni ihan kivasti pelaillen laiva on lastattu peliä. Laiva oli lastattu A:lla alkavilla naisten nimillä: anni anne anita anniina annika anneli anette anitta anetta anna aurora anastasia annastiina annukka aino annikka aili airi anri andrea aada alma annikki asta aija armi aava amalia amanda alina alisa aune arja anja annabel aisa aina anu assi aamu aija anitra alexandra astrid aallotar aura.. oli vielä pari ja olikohan nuokaan kaikki oikein.. :P

Yöllä tuli yllätys herätys ja kouraan lyötiin buffetliput. Kello oli kai jotain 1am ja lähdettiinkin syömään pikaiseen seisovasta pöydästä. Oli kyllä hyvät sapuskat. Salaatteja, lihaa, kanaa, jälkkärinä jtn vanukasjuttuja jne. Mielummin ois voinut olla syöminen aikaisemmin. Ei tarvinnut passejakaan lähteä itse leimaamaan vaan bussintyöntekijä hoiti sen ihmisten nukkuessa.

Oltiin maanantaina joskus 12 maissa perillä Montevideossa ja otettin bussi hostellille. Oli taas kivoja ihmisiä auttamassa, kun huomasivat, että ollaan turisteja. Kaupunkibussissa vaan meinasi olla tosi ahdasta, kun meillä on hirveästi tavaraa ja meitä oli yhteensä neljä reissaajaa. Onneksi kaikki mahtuivat kuitenkin jotenkin bussiin.

Hostelli on ihan jees, vanha rakennus ja mahtuu paljon ihmisiä. Keittiö on pikkaisen liian pieni ja vessojakin ehkä voisi olla enemmän. Kun oltiin saatu kamat asettettua paikoilleen, lähdettiin käymään kohtalaisen lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Siellä syötiin pitsasetit ja kierreltiin joku tunti ja vähän päälle. Tämän jälkeen käytiin hostellilla pikaiseen ja jatkettiin matkaa vanhaan kaupunkiin ja räpsittiin paljon kuvia. Tämä kaupunki tuntuu kaikista turvallisimmalta tähän mennessä ja muutenkin pitää paikkaansa monesti kuultu juttu, että Montevideo on kaikista eurooppalaisin kaupunki tällä mantereella. Jossain sanottu myös kaikista asumiskykyisimmäksi kaupungiksi. Nostettiin poistullessa rahaa, jotta voitiin käydä suoraan kaupassa. Iltaruoaksi valmistettiinkin pihviateria.

Tiistaiksi oltiin varattu pyörät päiväksi käyttöön. Ensimmäisenä suunnattiin lähimmälle rannalle, jossa vietettiinkin pari tuntia aurinkoa ottaen. Sitten pyöräiltiin rantaa pitkin ja pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia milloin missäkin keinussa tai puistossa. Käytiin välissä syömässä kauppakeskuksella, kun alkoi jo nälkä tulla. Sen jälkeen matka jatkui vielä ilta viiteen asti, jolloin oltiin takaisin hostellilla. Vähän meinas jo kädet palaa pyöräillessä. Illalla pelattiin korttia ja juotiin paikallista siideriä.

Hanne ja Minna jatkoivat tänään kohti Buenos Airesia, jossa törmäämme heihin perjantaina. Päätettiin olla vielä pari päivää Montevideossa, koska täällä on kivaa ja BA:ssa ollaan jo oltu. :P Perjantaina lähdetään bussilla Coloniaan ja sieltä lautalla Buenos Airesiin. Tänään ollaan chillailtu enemmän ja vähemmän. Ollu pikkaisen viileä päivä ja hyvä niin, että saa taas kädet kuntoon ja uudestaan aurinkoon. Kateltiin leffaa ja kohta vois mennä pihviä paistamaan. :)

-jani

Hostelli bustailua

Tiistaina lähettiin tutkimaan vähän lisää tuota läheistä rantaa. Käveltiin about 2 tuntia, eikä siltikään kävelty vielä koko rantaviivaa. Käytiin myös uimassa, mutta eipä paljoa virkistänyt lämmin vesi. Mukavaa oli silti !
Tosin huolimatta pilvisestä säästä aurinko onnistui kuitenkin polttamaan naamat ja hartiat.
Pienet päikkärit taidettiin ottaa että jaksettiin iltaan asti, kun ei meillä ole hirveästi ollut tapana harrastaa täällä tommoisia urheilusuorituksia.

Keskiviikkona eli pikkulauantaina nautittiin illalla kaksistaan tässä hostellilla vähän vettä väkevämpää. Jani oli sairastunut flunssakuumeeseen ja ajateltiin koittaa, jos kurkun desifiointi auttaisi. Paljon ei tosiaankaan tarvinnut ottaa, että alkoi tapahtumaan.. Kurkku tosin taitaa olla vieläkin hieman kipeä.

Nyt vietetäänkin sitten jo kolmatta 'lepopäivää' ja taitaa mies pikkuhiljaa parantuakin. Nopeesti vierii päivät, kun nukutaan puoleenpäivään saakka, katellaan elokuvia ja ohjelmia sekä syödään omia pöperöitä. Löysin myös hostellin kirjahyllystä pari helppoa englannin kielistä kirjaa, joten on tullu myös luettua kiitettävästi mahjongin pelaamisen ohella (luulen, että Janiki on löytäny nytten sen pelin salat, kun on jo muutaman tovin mättäny sitä.):--)

Vielä voisin mainita, että täällä on joka ilta/yö ollut tajutonta salamointia ja sadetta. Päivät on kuitenkin kuumia, kosteita ja sateettomia, niin eihän tuo ukkostaminen ole haitannut.

iina

ps. Hanne ja Minna tulevat 16. päivä tänne meidän seuraksi. Sitä odotellessa ! :)

diibadaaba

Ensimmäinen päivä Sao Paulossa, meni aikalailla levätessä, joten ei tehty muuta kuin haettu ruokatarpeita, joista myöhemmin syntyi päivän herkkuateria, joka on jo käynyt melko tutuksi (makaroonia, sipulia, kasviksia ja makkaraa ketsupin kera.)

Toisena päivänä tehtiin jo hieman enemmän. Käytiin katsastamassa läheinen Graffiti puisto ja kierreltiin hieman kauppoja. Mukaan taisi lähteä molemmille uudet vaatekappaleet. Myöhemmin Jani värjäsi hiuksensa tummemmiksi ja oltaisiin lähdetty vielä leikkauttamaankin, mutta ukkoskuuro yllätti ja pilasi suunnitelmat, joten ilta istuttiin hostellilla.

Torstaina kauppareissulla Jani sai kuitenkin uudet lyhyemmät hiukset. Sama tyyli säilyi, kun edellisellä kerralla eli sivuilta lyhyet ja päältä pidemmät. Illalla hostellille oli kerääntynyt porukkaa, jotka musisoivat ja joivat olutta keskenään. Ensin luultiin, että kyseessä olisi polttariporukka, mutta myöhemmin selvisi, että tämä oli vain kaveriporukan tapa, kun he kerääntyisivät yhteen. Myöhemmin käytiin yhdillä ravintolassa, missä oli paikallinen esiintyjä. Tietenkin laskussa oli myös laskutettu esiintyjästäkin, joten "yhdet" tulivatkin hieman kalliimmiksi kuin oli tarkoitus.

Perjantaina ajeltiin metrolla ja käytiin tutkimassa Sao Paulon  vanhaa kaupunkia eli toisin sanoen ydin keskustaa. Ensin suunnattiin valtaville ruokamarkkinoille, jonka jälkeen kierreltiin pitkin katuja ja kurkistettiin kirkkoonkin. Pitkästä aikaa tuli käveltyä jalat väsyneiksi :)

Lauantaina odoteltiin hostellilla tavaroiden kanssa lähtöä Florianopolikseen. Päätettiin ottaa yöbussi, jotta matka menisi nopeammin. Tällä kertaa tavaroiden kanssa oli helpompi kulkea metrossa, kuin kaupunkiin saapuessa, sillä ei ollut niin ruuhkaisa aika.

Eilen aamulla saavuttiin Florianopolikseen, mistä jouduttiin kuitenkin ottamaan pari paikallisbussia ennen kuin päästiin hostellille. Paikka on siis Etelä-Brasiliassa Santa Catarinan saaren pohjoisosassa Atlantin rannalla.

Ensi reaktio hostellista ei ollut niin mieluinen, mutta omistajan kerrottua edellis illan juhlinnasta sotkuisuuteen löytyi syy. Hauska rakennus kuitenkin, jossa melken jokainen seinä on spreijattu erilaisin kuvin ja tekstein. Saatiin sängyt 10 hengen huoneesta, jossa ainakin toistaiseksi ollaan oltu kaksistaan.
Heti ensimmäisenä operaationa oli suihku, koska täällä on kuuuma. Sen jälkee lähettiin tsekkaa vähän lähi huudeja ja rantaa. Ihan kivalta näytti ;) Takasin tullessa oli hirmunen nälkä ja oltais käyty ostaa ruokaa, mutta täällä jotkut viettääkin taas siestaa, joten kauppa olikin kiinni. Jouduttiin muutama tunti venaamaan nälässä, mutta nukuttiin päikkärit niin aika meni nopee.

Illalla päästiin sitte kokkailemaan ja saatiin nettikin toimimaan.
Hostellin omistaja kertoi illan menovinkiksi ilmaiskonsertin Brava biitsillä, joten sinnehän me sitten suunnattiin. Odoteltiin bussia about 40min. Oltiin sovittu, että ootettaisiin enää 20 seuraavaa autoa ja jos ei tärppäisi niin mentäisi takaisin hostellille. Tällä kertaa sitten tärppäskín ehkä 15 auton kohdalla ja päästiin kuin päästiinkin Brava biitsille. Harmi vaan, että keikka tais olla ohi kun päästiin sinne. Paikka oli nimittäin ihan pimee ja autio. Käveltiin puolisen tuntia ympäriinsä, kunnes bussi tuli ja päästiin takaisin hostellille.

Tänään nukuttiin mukavasti puoleen päivään saakka, jonka jälkeen vähän aamupalaa ja asioille. Käytiin viemässä pyykit pesulaan (toivottavasti viimeistä kertaa tällä reissulla...) ja otettiin bussi sinne, missä näkyi suurin kauppa.
Saatiin ostettua ruokaa ja juomaa ja käveltiin muutaman kilometrin matka takaisin hostellille. Nyt on masut täynnä herkullista pitsaa, mikä onnistui täydellisesti pohjaa lukuunottamatta (ai, että voikin olla ikävä sähköuunia..)
Ja nyt täytyykin lähteä hakemaan ne pyykit !


iina

Matkalla etelään

Taitaa ruveta jo reissaaminen vähän väsyttämään, kun ei jakseta enää jokaista nähtävyyttä lähteä kattomaan.
Lauantaina käytiin taas vaihteeksi muutamassa eri pankissa ennen kuin saatiin nostettua rahaa.
Takaisin hostellille kävellessä Jani huomas lävistys- ja tatuointiliikkeen ja siinä tuli sitten semmonen 'now or never' -hetki. Ajateltiin mennä ensin kattomaan kuvia ja hintoja, mutta eipä siinä paljoa kateltukaan. Puoli tuntia taidettiin liikkessä viettää ja mukaan lähti Janille huulilävistys. Älkää huoliko, ei näytä ollenkaan pahalle ja lävistyksethän saa aina pois, harva niitä ikuisuuden käyttää (eikä ollu kallis..) :)

Sunnuntaina oli pakko lähteä metsästämään kuuluisaa Amazon teatteria, ettei tulisi koko aikaa lusittua vain hostellilla. Etsittiin ensin väärästä suunnasta, mutta pienen kartanlukutuokion jälkeen osattiin mennä oikeaan suuntaan ja paikka löytyi. Yllättäen teatteri oli kuitenkin kiinni sunnuntaina, eikä päästy sisälle kummastelemaan sen mahtavuutta. Käytiin kuitenkin viereisessä Pyhän Sebastianin kirkossa. Pian alkoi taas mukava iltapäivän sadekuuro, joten lähdettiin hostellin suojiin kokkailemaan ja katsomaan roswelleja.

Maanantaina lähdettiin hostellilta vasta kahdeksan aikaan illalla, joten ehdittiin vielä nauttia hostellin anneista. Hostellilla samassa huoneessa oli mukava vanhempi mies henkilö, joka ei sitten ollenkaan pitänyt meistä ja ilmaisi sen aika selvästi itsestään puhelullaan kiroten ensin ruotsalaisia ja myöhemmin suomalaisia (kävi ilmeisesti kysymässä hostellin omistajalta mistä me oikein ollaan.)
Eipä jaksettu noteerata ukon käytöstä millään tavalla ja annettiin hänen vain tuhista itsestään. Hyvin tällä käytöksellä on muissa hostelleissa pärjännyt ihmisten kanssa, joten saattoi olla myös jossain muussa kuin meissä vika...

Yritimme ensin saada bussia lentokentälle, mutta tunnin venailun jälkeen luovutettiin ja otettiin taksi, ettei lento menisi sivusuun. Bussilla ajelulla olisi säästänyt muutaman euron, mutta minkäs teet kun oikeaa bussia ei vain yksinkertaisesti tullut.

Lento ja muut hommat sen yhteydessä meni yhtä mukavasti kuin aina ennenkin. Ennen turvatarkastusta olisi ehkä voinut jättää tähtisädetikut pois matkatavaroista, mutta eipä niistä kummempaa harmia tullut, jäi vaan polttamatta nytten. Tällä kertaan saatiin lennolla kaikki tarjoilutkin. :)

Yö lennettiin (3½h) Manauksesta Sao Pauloon ja nyt ollaan kuoleman väsyneitä ja saadaan sängyt vasta muutaman tunnin päästä. Aikaero on taas kaventunut ja tällä hetkellä ollaan vaan 4 tuntia jälessä.
Säästeltiin rahoja, eikä otettu kentältä taksia hostellille, koska se olisi maksanut yli 50€. Joten reissailtiin yhteensä 2½ tuntia busseilla ja metroilla ja säästettiin 40€. Muuten ei ongelmaa, mutta väsymys, nälkä ja vessahätä painoivat hieman mieltä. Perillä ollaan kuitenkin !

Hostelli ei olekaan ihan niin hieno kun luultiin. Paikka on vielä aikamoisessa remontissa, vaikkakin asumiskelvollinen. Juuri nytten ei toimi sähköt, eikä täällä olekaan uima-allasta, vaikka niin luultiin. Pitkästä aikaan tarjolla on kuitenkin aika herkullinen aamiainen tuoreineen hedelmineen, että kai täällä muutaman päivän viihtyy niin kuin ennalta suunnittelimmekin.

iina

voi manaus

Sunnuntaiaamuna heräiltii kohtuu ajoissa, koska 11 maissa oli tarkoitus ottaa taksi satamaan. Väsytti aikas paljon, mutta pakko oli lähteä eteenpäin. Taksilla punta de piedrasin satamaa ja sieltä liput oikeaan laivaan. Homma sujui aika helposti, kun oli jo kerran harjoiteltu. Jostain syystä aamupala jäi syömättä, (selvää syytä en saanut koskaan) mutta hyvin jaksettiin Puerto la Cruziin asti. Eli 5 tuntia melkein laivalla. Tuli soiteltua aika kauan kitaraa ja sitten taidettiin espanjaa vähän opiskella.

Puerto la Cruzissa otettin taksi bussiterminaalille ja ostettiin sieltä liput seuraavana päivänä lähtevään Boa Vistan bussiin. Eli Brasilian puolelle. Mentiin takaisin tuttuun Neptuno hotelliin ja maksettiin yhdestä yöstä jonka jälkeen lähdettiin syömään. Illalla varmaa kateltiin joku leffa.

Seuraavana päivänä käytiin nettipaikassa ostamassa lentoliput Manauksesta Sao Paoloon. Tultiin päätökseen, että jokilaiva on boring, koska eihän siellä edes näe rantaa aina. Eikä siellä paljoa muutakaan ole, haiseva vessa ehkä. Lisäksi brassien bussit on kohtalaisen hintavia verrattuna muiden maiden kuljetuksiin, joten rannikon kiertäminenkin tulisi maksamaan. Lento suoraan Sao Paoloon oli kohtuu hintainen, ellei halpa verrattuna jokilaivoihin ja muihin rannikon busseihin.

No siis sitten lähdettiin bussilla kohti Boa Vistaa. Brasseja oli kohtalaisen paljon bussissa ja portugalia alkoi kuulumaan joka puolta. Vasta seuraavana aamuna oltiin rajalla. Ennen sitä oli lukuisia tarkastuksia. Venezuela ei kyllä jätä mitään sattuman varaan. Kaksi kertaa jouduttiin esittelemään rinkkojen sisältöjä tarkastuksissa, kun koko bussi tyhjennettiin ja jokainen laukku tarkistettiin. Lisäksi aseistautuneita sotilaita kävi tarkistamassa jo yöllä bussin. Se on aika normaalia.

Pitkä oli reissu ja joskus ehkä kolmen jälkeen oltiin tiistaina Boa Vistassa. Ostettiin samalta yritykseltä liput Manaukseen, jonne bussi lähti seitsemän aikoihin. Käytiin etsimässä ravintolaa terminaalin lähettyviltä, mutta taisi olla siesta menossa, koska paikat oli kiinni. Terminaalilta sitten ostettin vähän kinkkupasteijoita. Bussi saapui ja lähdettiin eteenpäin. Matkalla ei kummosia tapahtunut ja seuraavana aamuna ennen seitsemää oltiinkin jo perillä. Tuli nukuttua hyvin ja herättiinkin vasta Manauksessa.

Asemalta otettiin taksi tänne hostelliin. Taksi oli turhan kallis. Varmaa melkein 15e, vaikka matka ei ollut pisimpiä. Kieli on tietysti portugali niin tulee väärin kuultua asioita. Kuitenkin lähellä espanjankieltä niin voi tajuta jotain aina joskus. Hostelli on aika simppeli ja seinät on täynnä tylyjä tekstejä mitä ei saa tehdä tai miten pitää tehdä. Kuumakin on, kun hostelli säästää kaikessa. Onneksi huoneessa menee ilta ysiltä ilmastointi päälle ja se kestää johonkin aamu seiskaan tai ysiin. En o heränny vielä silloin, niin en tiedä.

Täällä päin on menossa sadekausi ja sateita saattaa ilmaantua milloin sattuu. Eilen torstaina oltiin ostoskeskuksessa, kun räjähti oikein kunnolla. Oltiin, että wtf? Mutta ukkonenhan se oli. Olipahan kuitenkin räjähdys. Sitten alkoi rankkasade ja jäätiin himmailee kauppaan joksikin aikaa. Löysin kivan bon jovi-dvdn, jossa on materiaalia 80- ja 90-luvuilta.

Manaus sijaitsee Amazonin sademetsässä ja täältä saisi kaikenlaisia sademetsäretkiä, mutta taidetaan jättää piraijakalastukset väliin, kun lääkitys ei o kunnossa. Eikä o hirveä intokaan sinne. Ootellaan vaan, että päästään taas rannalle. :) Kuuma täällä on vaikka aurinkoa ei paljon näy.

Ollaa kans pitkästä aikaa kokkailtu ite ruokia, kun vihdoin ollaan tämmöisessä hostellissa missä on kunnon keittiö. Säästää hyvin rahaa verrattuna jokapäiväisiin ravintolareissuihin.

Eiköhän tässä nyt ollu kaikki tällä kertaa.

-jani

Nukkumasaa odotellessa........

Viimestä yötä viedään täällä Margaritan saarella ja kello on puol viis aamulla, eikä mua nukuta, niinpä tulin päivittämään kuulumiset Janpan tuhistessa vieressä. :))

Viisi yötä vietettiin yhteensä siis täällä ja jokainen päivä oli enemmän tai vähemmän samanlainen kun muutkin. Aina puolen päivän jälkeen rannalle ja illalla ruokaa ja leffoja/ohjelmia sekä matkan jatkuvuuden suunnittelua.
Joka päivä käytiin kerran tai kaks hakee vieresestä kiinalaisesta ruokaa tähän huoneeseen, kun siellä oli sopivan halpaa ja hyvää tavaraa, vaikka meinaakin riisi vähän tökkimään jo.

Yhtenä aamuna menin hakemaan meille hedelmiä aamupalaks ja espanjaksihan tommoiset ostokset täytyy täällä hoitaa. Harmi vaan, että tulin hieman väärinymmärretyksi, kun pyysin 2 mandariinia, niin sainkin 2 kiloa niitä. Mutta onneks ne oli maukkaita ja saatiin kaikki syötyä.

Perjantaina mentiin isommalle rannalle Playa Caribelle. Nätti paikka ja muutama turistikin näkyi, mutta aika omissa oloissa sai sielläkin olla. Keräiltiin siellä taas simpukoita ja uitiin ajankuluks, kun ei hirveesti tehny mieli makoilla tuulen pöllyttäessä hiekkaa naamalle. Rantaretken jälkeen kierreltiin vähän tätä Juan Griegon kalastajakylän keskustaa ja syötiin hodarit, mitä täällä myydään melkein joka kadun kulmassa.

Eilen taas rantailtiin, jonka jälkeen piti venailla Jania, niin kävin ostaa hedelmiä (tällä kerralla ihan sen määrän mitä halusinkin) ja samalla eksyin juomaan yhden sihijuoman rantaan. Hetki sen jälkeen Jani tulikin kadulla vastaan ja käytiin ostamassa sille uusi lippis, jota oltiin edellisenä päivänä jo vähän ihailtukin. Sitten vihdoin nähtiin auringonlasku melkein karibian mereen, kun kerranki osattiin ajoittaa se oikeaan aikaan.

Illalla taas vähän mietittiin, että minne mentäis. Ollaan nyt pari hyvän hintasta lentoa löydetty Brasiliasta, joten saa nähdä miten tässä käy. Tänään tuossa muutaman tunnin päästä olis kuitenkin tarkoitus herätä, pakata kamat ja jättää saari. Etelämmäksi käy tiemme..

Ei vieläkään nukuta, mutta en jaksa kirjottaakaa enempääkään tänne. :))

iina

Isla de Margaritalla, vihdoinkin :)

Maanantaina oltiin sitten heti kaheksan jälkeen jonottamassa pankkiin, jotta saataisiin rahaa. Puol ysi aukes ovet ja vielä puol tuntia ooteltiin, että olis meidän vuoro. Viimein kun se vuoro tuli, pyöriteltiin meille vaan päätä ja sanottiin, että pitää mennä toiseen pankkiin. Käveltiin sitten toiseen pankkiin ja taas jonoteltiin ja odoteltiin meidän vuoroa. Siellä sitten taas pyöriteltiin päätä ja neuvottiin seuraavaan pankkiin Bancaribeaniin. Siellä oltiin sen verran järkeviä, että kysyttiin heti joltain voidaanko nostaa vai ei, ettei tartteisi turhaa jonotella vuoroa. Yllättäen vastaus oli ei ja matka jatkui casa cambioon, neuvojen mukaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman turhauttamaan käveleminen ristiinrastiin, kun ei tulostakaan näyttänyt yhtään tulevan. Casa cambiosta neuvottiin jatkamaan matkaa Banescoon, mutta luovutettiin jo ja päätettiin lähteä hotellille soittamaan suurlähetystöön ja kysymään neuvoa.

Matkalla kuitenkin huomattiin muita turisteja ja Jani kävi kysymässä heiltä, miten on rahan hommaaminen onnistunut. Neuvoja tuli useampikin. Eräs oli pari vuotta sitten saanut nostettua Banescosta, joten päätettiin vielä kävellä sinne kokeilemaan. Taas jonoteltiin ja odoteltiin ja tällä kertaa kun meidän vuoro tuli, ei enää pyöriteltykään päätä vaan nyökyteltiin. Itkin melkein jo ilosta, mutta Jani käski hillitsemään itteni, sillä eihän meillä vielä ollut rahaa. Siinä täyteltiin ensin laput, annetttiin kortit ja passit ja sitten virkailija rupesi näpyttelemään koneella, tuloksetta. Jostain kumman syystä visa electronilla ei voinut nostaa rahaa. Onneksi meillä oli kuitenkin viimeinen valttikortti eli Janin visa. Sillä sitten onnistui rahan nosto ja jälkeen päin huomattiin että välityspalkkiokin oli toistakymmentä prosenttia. Mutta saatiinpahan pari tukkua rahaa ja pystyttiin mielessämme jo jatkamaan matkaa kohti seuraavaa määränpäätä.

Päästyämme hotellille rahojemme kanssa, kyselimme milloin lähtisi seuraava lautta Isla de Margaritalle. Liian pian, jotta ehtisimme kerätä kimpsut ja kampsut ja siirtyä satamaterminaaliin, joten päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi Puerto la Cruziin. Hetken ihastelimme ja laskimme rahojamme, jonka jälkeen lähdettiin syömään. Oli pakko palkita itsemme mäkkäri aterioilla, kun koko viikonloppu oli yhtä jahkaamista korttien kanssa. Illan hämärryttyä Jani innostui rämpyttelemään kitaraa ja tekaisi laulun meidän Puerto la Cruzin koettelmuksista.

Tiistaina lähti lautta satamasta Isla de Margaritalle. Hieman pitkästyttävät neljä ja puoli tuntia autolautan turistiluokassa. Viereisillä penkeillä pomppi ehkä suloisimmista tytöistä, jonka oon nähny aikoihin. Ihana kikkarapää ja upeet ripset. :)
Rantauduttua löydettiin mukava englantiakin puhuva taksikuski, joka ajoi meidät reilun puolen tunnin päähän Juan Griegoon. Ei löydetty sitä hostellia, mihin oltaisiin haluttu, mutta muutaman hotellitarkastuksen jälkeen löytyi ihan jees huone. Oma vessa, levee sänky, tv, ilmastointi ja ehkä paras nettiyhteys tähän mennessä.
Vieressä on kiinalainen ravintola, josta on helppo hakee ruuat tähän ja katella leffaa tai muuta syödessä.
Illalla mietittii ihan toden kanssa, että mitä ihmettä me tehään näiden viimesten viikkojen kanssa, kun tää Venezuela on syönyt ihan hirmuisesti rahaa. Mihinkään ratkaisuun ei vielä kuitenkaan päästy, mutta on meillä aina joku idea.

Tänään piti herätä aikaisin ja suunnata rannalle, mutta hupskeikkaa kello olikin jo 12 kun herättiin. Millonkohan viimeeks on tullu nukuttua noin pitkää.. Sisäinen kello petti mut pahan kerran. :/
Jossain vaiheessa päästiin kuitenkin rannalle asti, mutta se ei ollut mikään paratiisi ranta, joten ei kauaan viihdytty. Alkoi janottamaan ja särkemään päätäkin, niin suunnattiin takaisin tänne hotskulle.
Kinkistä taas ruokaa ja pyykit kävin myös hakemassa kun aikasemmin vietiin ne pesulaan.

iina

Ei, en sitä salaa. Venezuelassa loppuun palaa..

Viimeisenä päivänä Cartagenassa otettiin aurinkoa Bocagrandessa. Tai oikeastaan tuli vaan uitua aallokossa. Oli tosi kivaa. Norjalainen pariskunta vahti meidän tavaroita ollessamme meressä ja vastavuoroisesti vahdimme heidän kamojaan. Kävellessä Bocagrandeen ja takaisin Getsemanin kaupunginosaan saa ihan kivasti aurinkoa, joten rannalla makoilua ei tarvinnut edes harrastaa. Törmättiin Kuopion Minnaan taas kerran. Varmasti lukee tätä blogia ja seuraa meitä ! ;P Ollaan törmätty häneen Perun Cuzcossa, Limassa, Kolumbian Bogotassa ja nyt Cartagenassa.

Myöhemmin kävimme vanhassa kaupungissa, joka on muurien ympäröimä. Tosi hieno paikka ja luultavasti merirosvot olivat joskus koittaneet hyökätä sinne. :) Muurien sisäpuolta löytyi kaikenlaista toimintaa. Musiikkiesityksiä ja teatteria. Mentiin kävelemään muurien päälle, josta näki mm. Bocagrandeen ja merelle. Nostettiin rahaa ja käytiin syömässä. Vähän vielä katseltiin jotain tanssiesitystä illan hämärtyessä. Hotellilla pakkailtiin ja huomattiin, että norjalainen pariskunta olikin asustanut samassa hotellissa yhtä monta yötä, mutta ei oltu vain törmätty ennen Bocagrandea. Näin meni viimeinen päivä Cartagenassa.

Aamulla herättiin aikaisin, ehkä jopa kuudelta. Otettiin taksi terminaalille, josta pikkupohtimisen jälkeen ostettiin liput Maicaoon, Kolumbian ja Venezuelan rajalle. Matka kesti varmaan 8-9tuntia ja hämäräkin oli jo tullut, kun tultiin perille. Tässä kohtaa alkoi ehkä tuntumaan ensimmäisen kerran, että nyt ollaan tultu jonnekkin missä homma ei varmasti toimi.

Oltiin infoja etitty rajanylittämisestä sieltä täältä ja aika nopeasti todettiin, että kunnon bussia ei ainakaan samana päivänä saa otettua rajan yli Maracaiboon. Collectivoja tai jotain pikkubusseja oli menossa, mutta ne maksoivat vissii jtn 100 000 kolumbian pesoa. Lonely Planet kirjan mukaan matkan pitäisi maksaa noin 20 000 niin ei oikein napannu. Meillä ei myöskään ollut käteistä tarpeeksi, joten sitä oli lähdettävä hakemaan keskustasta. Kaikki tuntui jotenkin niin vaikealta ja taksitkin olivat epävirallisen näköisiä. Taksimatkalla huomattiin Hotelli Frontera ja kysyttiin taksikuskilta paljon se maksaisi. Vaikutti kohtalaisen hintaselta ja rahat nostettua mentiikin sinne. Saatiin huone muistaakseni 40 000 pesoa yöltä. Olo vähän helpotti ja nälkään syötiin menu del dia hotellin ravintolasta. Jääkaapista löytyi myös makeaa Redd's olutta, jota sitten juotiinkin hyvää tahtia seuraavat pari tuntia. :P Se vasta oli rentouttavaa. Paola vaan kanto pöytään lisää juomista vanhojen loppuessa. Kohtalaisen aikasin tuli kuitenkin väsy ja uni maistui.

Aamulla syötiin tukeva ateria hotskun ravintolassa ja käveltiin vieressä sijainneelle terminaalille. Aika nopeasti joku vanha ukko tuli tarjoamaan kyytiä Maracaiboon 24 000 pesolla ja tartuttiin tarjoukseen. Hänellä oli kunnon amerikanrauta odottamassa. Oikeastaan rajaseudulla kaikki autot ovat samanmallisia chervoletteja. Samaan autoon tuli 3 naista. Hinnasta oli taas vaihteeksi hieman vääntöä, kun lähtöhetkellä tietysti hinta olikin noussut. Siinä vaan tiukkana oltiin ja jouduttiin ehkä maksamaan 10000 lisää. Hinta oli kuitenkin paljon halvempi kuin mitä muut vaihtoehdot olisivat olleet.

Iinan kanssa istuttii etupenkillä ja itse olin ikkunan vieressä, josta aurinko paistoi suoraan käsivarteen ja sitä piti suojata palamiselta. Rajalla meidän piti hypätä leimaamaan passeja, kun taksi jatkoi eteenpäin. Kaikki tuntui vähän hämärältä, mutta sujui hyvin. Taksin piti mennä jonossa tarkastusaseman ohi ja me käveltiin Venezuelan puolle leimaamaan uudestaan. Sitten noustiin kyytiin ja jatkettiin matkaa. Rajalta Maracaiboon välillä oli kymmeniä tarkastuksia ja passia piti näyttää koko ajan. Erittäin tiukka valvonta. Lisäksi oli erillisiä maksuja mitä piti maksaa, ei tietysti ollut hajua mitä ne oli, mutta takapenkinkin naiset kaivoivat kiltisti kukkaroa..


Maracaibossa terminaalilla juotiin limpparit ja kyseltiin bussiyhtiöiltä hintoja Caracasiin. Hinnat olivat epäilyttävästi tuplaantuneet niistä mitä heidän seinillään luki ja aika kusetushinnoilta haiskahti taas vaihteeksi. Täällä koitetaan kaikesta repiä mahdollisimman kova hinta. Löydettiin yksi ihan ok-hintainen bussi ja ostettii liput puol kasilta lähtevään bussiin. Aikaa oli yli 2h ja sitä sitten tapettiin internetissä ja ostellessa evästä.

Matka meni tosi jees ja aika nopeastikin. Aamulla seiskan jälkeen oltiin perillä Caracasissa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä ensin Coroon, mutta ihan hyvä ettei jääty, vaan matkattii heti pidemmälle. Caracasissa oli tietysti ongelmia, kun bussi Puerto la Cruziin lähtikin eri asemalta. Tietysti oli nälkä ja vit-harmitti.. :-) Kyseltii vähän, että miten pääsee sinne toiselle terminaalille; Terminal de Orientesiin. Kuulema metrolla voisi päästä. Sitten kysyttiin mistä päin metron löytää ja lähettiin kävelee tihkusateessa kaupunkia kohti. Taksit olisivat maksaneet terminaalille ihan sairaasti. Kalliimmat hinnat kuin Suomessa. Muutenkin oli hermo kireellä niin sitten kun nämä fiksut taksimiehet tulee viereen tyrkyttää kyytejään niin eiiiiiiheel. :D Löydettiin metro ja kyseltiin miten päästään toiselle asemalle ja saatiin jotain ohjeita, joita ei heti tajuttu. Sitten kuitenkin löytyi Ana ja hänen isänsä German, jotka ottivat meidät suojelukseensa !

Ana ja German ohjasivat meidät oikeaan paikkaan odottamaan metroa ja olivat vissiin itsekki menossa samaan suuntaan. Metrot olivat kuitenki järjestäen niin täynnä, että meillä ei kamojen kanssa ollut asiaa sisään. Nämä paikalliset sitten neuvoivat, että otetaan toiseen suuntaan menevä metro joka on tyhjempi ja se sitten kääntyy myöhemmin oikeaan suuntaan niin päästään joskus perille. Jossain vaiheessa Ana tai hänen isänsä ehdotti, että mennään syömään yhteen paikalliseen halpaan ruokalaan. Kuulosti hyvälle ja mentiin sinne. Se oli jossain vissiin keskuspuiston lähellä. Ruoka oli paikallista Areguipaa. Otimme sitä juustolla ja lihalla. Ne tulivat siis maissikuoren väliin tjn. Ana ja German olivat kilttejä ja tarjosivat meille tämän aterian, se olisi maksanut ehkä 13bolivianoa per naama.

Tämän jälkeen German piti meille oppitunnin Caracasin keskustasta ja esitteli isoimpia rakennuksia. Ana puhuu hyvin englantia ja tulkkasi meille kaiken. Sitten mentiin suureen taidegalleriaan, josta saatiin onneksi otettua kuvia. Galleriassa oli vaikka mitä mm. kaksi Pablo Picasson maalausta ! Ana ja German ovat molemmat taiteenystäviä, kuten Anan äiti myös. Ana on joskus tehnyt jonkinnäköisiä taidepiirustuksia ja Germanillakin on taito perittynä äidiltään, mutta jostain syystä he eivät enää tule toimeen ja German peitteleekin innostustaan taiteisiin. German on jotain 65vuotta kai ja Ana on 32 vuotta. Anasta luulimme ensin, että hän on 17-20. Siinä vaiheessa alkoi hämmästyttää, kun hän sanoi, että hänellä kaksi lasta. 32 vuotiaaksi häntä ei todellakaan uskoisi. Hän on tosi nuorekas ja iloinen ihminen. :) Kävi mielessä jäädä ihan heidän takiaan Caracasiin yhdeksi yöksi, mutta parempi oli jatkaa matkaa. Taidegallerian jälkeen katsottii vielä muutamia, muita rakennuksia läpi mm. teatterirakennus, joka oli kiinni kuitenkin helmikuuhun asti. Germanin vaimo ja Anan äiti tuli tässä kohtaa seuraamme. Hän oli myös tosi mukava ihminen. Hän jopa saattoi meidät viimeiselle metropysäkille, kun Ana ja German olivat jo jääneet matkasta. Tai oikeastaan meidän piti vielä mennä metrolla 4 pysäkkiä tämän jälkeen, jotta saatiin oikea pysäkki, josta saatiin bussiyhteys terminaallille. No bussi löytyi paikallisen avustuksella ja sitten köröteltiin terminaalille, josta ostettiin liput Puerto la Cruziin.

Perillä oltiin perjantaina joskus hämärän tultua. Käveltiin asemalta rannalla sijaitsevaan Neptuno hotelliin ja kirjauduttiin sisään. Saatiin ihan ok huone, josta lamppu paloi kuitenkin äkkiä. No sitten alkoi kaikki mennä päin persettä..:/ Väsyneinä ja nälkäisinä lähdettiin, etsimään pankkiautomaattia, kun ravintoloiden hintataso oli niin korkea, ettei käteiset niihin riittäneet. Puiston läheltä löytyi automaatti, joka ei kuitenkaan hyväksynyt korttia. Käytiin hakemassa toinen kortti eikä sekään toiminut. Kyllä HARMITTI. Loppuen lopuksi päädyttiin kuitenkin menemään ravintolaan, jossa toimi electron ja saatiin pastaa naamaan. Käteistä kuitenkin tarvitsee täällä ja aika kurjalta tuntui, kun rahaa ei tule seinästä. Seuraavana aamuna oli taas nälkä ja lähdettiin testaamaan automaatteja. Meille oli mysteeri mikä tämä "add first two digits of your personal identification number.." oikein on. Testattiin kaikki mahdolliset numerot mitä se mahdollisesti oli, mutta mikään ei toiminut. Oli aika masentavaa. Lisäksi hotellille mennessä liukastuin ja tallasin pottuvarpaan päälle, joka alkoi sitten vuotaa kivasti. Sandaali oli ihan veressä ja varpaaseen särki. Sama varvas, josta löin kirveellä kerran jänteet poikki. Siinä ei suurimmaksi osaksi ole edes tuntoa, joten en oikein tiennyt mitä sille kävi.

Tämä oli se päivä, kun otin oikean Visan ensimmäisen kerran käyttöön ! ja eihän sekään toiminut. HARMITTI. Ajateltiin jos joku hotelli nostais meille rahaa, mutta ei onnistunu. Iinalta tais pari kyyneltäkin jo tulla. :'/ Itsellä taisi jo vitutus  mennä yli. :P Oli pakko tottua ajatukseen, että maanantaina pankkiin sitten.

Syötiin kiinalaisessa ravintolassa. Siellä oli yksi tyttö töissä, joka toi meille oudon viestin, kun oltiin syöty. Kehu hiuksia ja totesi, että ollaan kivoja ihmisiä. :D Oli enemmän kuin outoa. Kirjotin hänelle kuitenkin servettiin meidän facebookit, mutta ei ainakaan vielä ole kaverikutsua näkyny ! Electronilla maksaminenkin onnistui, pitää vaan aina käskeä noiden laittaa syntymäaika siihen, kun kysyy jotain idtä. Netistä löytyi infoa, että vissiin joillakin mailla ei ole sitä, tai sitten vaan Venezuelassa on tämmöinen numero. Automaatteihin pitäisi kuulema toimia, kun pistää "00" , mutta ei sekään toiminu meillä. Lauantaina oli hirveän pitkät jonot automaatteihin aamupäivällä ja illalla testattiin noita nollia, mutta ei siis toiminu. Käytiin kävelemässä rannalla ja spotattiin Conferry-alus, jolla olisi tarkoitus seilata Isla de Margaritalle. Vaihdettiin lauantaina huonetta, kun ei jaksanut pimeässä olla ja nyt saatiin isompi huone.

Sunnuntaina käytiin kerran automaatilla, en edes kerro mitä kävi. Syötiin kiinalaisessa ja ei saatu tällä kertaa outoja viestejä. Maksettaessa viilattiin taas linssiin ja lähdettin hotellille datailee, nukkumaan, nukuin 2h, soittelin kitaraa ja sit käytiin hakee pitsa ravintolasta ja katottiin Transporter. Jes sain kirjotettua tän. prkl nyt käyn nukkuu. :)

ps. aamulla pankkiin ja toivottavasti ollaa huomenna jo Isla de Margaritalla !

-jani

Kohti Kolumbiaa ja sen läpi

Nyt ollaan jo kaukana Quitosta ja aikaakin on kulunut jo viikko.
Otettiin 3. päivä maanantaina omatoimimatka Quitosta Bogotaan, sen sijaan että oltaisiin otettu suora bussiyhteys. Tällä tavalla säästettiin myös muutama dollari.
Elikkäs hypättiin aamulla tavaroiden kanssa taksiin ja suunnattiin pohjoiseen bussiterminaaliin. Sieltä löytyi heti bussi Tulcaniin Ecuadorin ja Kolumbian rajalle ja lähtökin oli samantien. Matka rajalle kesti vain 5 tuntia ja hintaa taisi olla yhtä monta dollaria. Tulcanin terminaalista löydettiin samaan suuntaan menevä tsekkiläis pariskunta, joiden kanssa jaettiin taksit.
Terminaalilta taksi rajatullille leimauttamaan itsensä ulos Ecuadorista, kävely siltaa pitkin rajan yli ja Kolumbian leima passiin. Muuten sujui kaikki ilman ongelmia, mutta toinen tsekkiläisistä olikin venäläinen ja joutui tarkempiin tarkastuksiin, missä kului aikaa. Rajalta taksi ensimmäiseen Kolumbian kaupunkiin Ipialekseen. Tsekkiläiset jäivät sinne ja me menimme bussiasemalle, josta jatkettiin muutaman tunnin päästä Bogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin.

Tylsät 22 tuntia bussissa heikoilla eväillä ja unilla. Perillä Bogotassa odotti kuitenkin valmiiksi varattu hostelli, tai näin luultiin. Kun vihdoin illan hämärryttyä päästiin hostellille vastassa odotti omistaja, joka ilmoitti ettei olisi enää tilaa. Siinä hieman kummasteltiin, kun oltiin kuitenkin toissa päivänä tehty netissä varaus kahdelle. 5 hengen huoneesta löytyi yksi vapaa yläsänky, joten otettiin se ja painuttiin pehkuihin.
Seuraavat kolme päivää eli ke to pe, meni nopeasti kaupungilla kuljeskellessa. Hostelli sijaitsi melkein kaupungin keskustassa, josta oli lyhyt matka hoodeille. Eräänä päivänä eksyttiin Bogotan planetaariumiin etsiessä elokuvateatteria. Käytiin kattomassa mm. Bruce Willisin ja John Malkovichin tähdittämä Red, mistä tykättiin molemmat kovasti.
Kävimme myös katsastamassa kirkon ja aukion, jossa oli luistin kenttä, jonne oli satojen metrien jono. Illalla keskustassa oli melko hienot jouluvalaistukset ja hurjan iso kuusikin.

Nukuttiin kaikki huimat neljä yötä, mitkä vietettiin Bogotassa samaisessa yläsängyssä, mikä saatiin ekaksi yöksi. Ei jaksettu ruveta vaihtamaan ja taas säästettiin, kun ei tarvinnut maksaa kuin yhdestä sängystä. Kaupungissa olisi muuten viihtynyt pidempääkin, mutta hostellilta hävisi nettiyhteys ja mieli teki lämpimään. Bogota sijaitsee kahden vuorijonon välissä vajaan 3km korkeudessa, joten parhaimmillaan lämpötila nousee siellä vain reiluun 20 plusasteeseen ja lisäksi kaupungissa sataa lähes joka päivä.

Niinpä lähdettiin lauantaina jatkamaan matkaa kohti Karibianmeren lämpöä, pohjois Kolumbiaan Cartagenaan, joka on suosittu ja kallis turistikohde.  Jälleen kerran vajaan vuorokauden bussimatkan jälkeen saavuttiin perille, vaikka hieman sai pelätä bussikuskin ohitellessa useita autoja kerralla mutkaisilla vuoristoteillä.

Myös täältä olimme katsoneet Casa Viena hostellin valmiiksi, mutta sinne ei otettu etukäteisvarauksia. Sinne saapuessamme paikka oli tietenkin täynnä. Vierestä löytyi onneksi meille sopiva Hotel Familiar. Tällä kertaa päästiin ihan omaan huoneeseen, jossa on tuuletinkin. Ja koska oli vasta aamu, lähdettiin kaupungin kehittyneimpään kaupungin osaan, josta löytyi ruokaa ja ranta. Taas tuli huomattua, miten ärsyttävää on koittaa kävellä reippaasti ihmisten joukossa, kun joka toinen pysähtyy arvaamatta eteen.

Varasimme eilen tälle päivälle matkan mutatulivuorelle. Ensin ajeltiin 50km kyseiseen paikkaan. Tulivuorta oli vaikea hahmottaa maastosta, mutta pienen mutanyppylän päälle pystyi kiipeämään ja siellä sitten pulahtamaan mutaan.
Oli hauskaa ja erikoista kellua kymmenen muun ihmisen kanssa muutaman neliömetrin kokoseissa altaassa, jossa pari paikallista ukkoa antoi väkisin hierontoja. Mutatuokion jälkeen pääsi järveen uimaan, jossa muutama paikallista naista pesi väkisin mudat pois turisteilta. Siinä sitten kiltisti riisuttiin uima-asut vedessä ja annettiin niiden heitellä vettä päälle.
Kaiken hauskan jälkeen näillä kaikille piti tietysti myös maksaa, kuten myös tytölle joka oli pidellyt kameraa ja nappassut muutaman kuvan mutahetkistämme. Muuten ei ongelmaa, mutta kun meillä ei ollut tarpeeksi rahaa. 20000 peson seteli oli kummallisesti kadonnut lompakosta, joka oli repussa bussissa.. Eräs samalla tourilla oleva pariskunta suostui kuitenkin lainaamaan pari tonnia ja saimme kameran takaisin ja ihmiset tyytyväisiksi. Retken hintaan sisältyi kuljetuksen, sisäänpääsyn ja oppaan lisäksi vielä lounas, joka nautittiin noin puolessa välissä takaisin tulo matkaa. Perus settiä eli riisiä, pikkuinen salaatti ja kanaa limonaadin kera.

 Tänään oli tarkoitus tehdä vielä jotain muutakin illasta, mutta todettiin, että tuossa oli ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Jos huomenna vaikka rannalle, että jaksaa ylihuomenna lähteä taas jatkamaan matkaa.. ..lomallahan me täällä ollaan. :-)

iina

Hauskaa Uutta Vuotta 2011 !

Noin kymmenen tuntia bussissa ja vihdoin päästiin taas perille. Quito on myös yksi korkeimmilla sijaitsevista pääkaupungeista, joten lämpötila tippui Guayaquilin +30 asteesta jopa alle +20 asteeseen. Välillä tuntuu, että tänne hostelliin jäätyy, kun ehti jo tottua lämpöön. Onneksi ulkona on sentään lämpimämpää kuin sisällä ja pärjää auringon paisteessa t-paidallakin.
Illalla ehdittiin käydä vielä viereisessä korttelissa syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Hyvät herkulliset annokset ja mahakin täytty, ennen ku lautanen ehti tyhjentyä täysin. Hintaakin aterioilla oli yhteensä vain n. 6 dollaria eli jotain 4 euroa.

Torstaina väänsin aamulla juttua englanniks erään huone toverin kanssa. Siinä sitten jossain vaiheessa älysin, että ei hitto toihan on suomesta kans. Helpottiki kummasti ku vaihtu jutut suomen kielisiks ja häneltä ollaan saatu paljon vinkkejä mitä kannattais tehdä vielä tällä reissulla.
Päivällä oli taas aika viedä pyykit pesulaan, ettei tartteis likasissa vaatteissa kulkea. Samalla reissulla lähettiin ettimään kauppaa ja ruokaa ja pyörähdettiin keskustassakin. Myöhemmin iltapäivästä, kiivettiin Itchibamban puistoon, josta näki koko Quiton kaupungin. Haettiin myös pyykit ja löydettiin samalla kiva pikkunen kahvilamyymälä, jonne voisi eksyä vielä toistekin. Ylläripylläri tehtiin illasta ruokaa (spaghettia ja jauhelihakastiketta) ja katottiin leffaa. :)

Uuden vuoden aatto aamuna lähdettiin etsimään taksikuskin kanssa markettia, missä myytäisiin paikallista roinaa. Hostellilta saadusta karttaan merkityssä paikassa ei kuitenkaan ollut yhtään mitään, joten taksikuski vei meidät sitten toiselle puolelle kaupunki Artesanian markettiin, mistä löytyikin jo jotain. Tulipahan nähtyä kaupunkia ajellessa taksilla ympäriinsä.
Kierreltiin 'toria' rauhassa ja osteltiin jotain krääsää, koruja ja etelä-amerikkalaiset kangashousut, mitä myydään täällä kaikkialla. Kaduilla myytiin kaikennäköisiä ruokia ja puistot oli täynnä porukkaa ja esiintyjiäkin. Koko kaupunki näytti olevan aika täpinöissään. Porukka oli pukeutunut hauskoihin asuihin ja monessa paikkaa ihmiset pysäyttelivät autoja keskellä katua ja päästivät ne vasta sitten jatkamaan matkaa, kun olivat antaneet rahaa. Illalla kävi mielessä, että ois voinu itekin koittaa tienata hieman, nimittäin aika kiltisti porukka aina ojensi kouransa auton ikkunasta. Siinä vaiheessa kuitenkin tuntu ehkä enemmän vapulta kuin vuoden vaihteelta.
Välillä käytiin hakemassa hostellilta lisää rahaa ja lähdettiin hakemaan kaupasta syömistä ja juomista illaksi. Matkalla oli jo hyväksi ravintolaksi todettu tuttu kiinalainen, missä sitten poikettiin takasin tullessa.
Muuten ilta meni hengaillessa hostellilla. Paikallisilla on tapana hankkia nuket, jotka sitten poltetaan kadulla uuden vuoden yönä. Tässä vaiheessa tulikin mieleen jo ihan juhannus. Kuitenkin myös täällä paukkui raketit koko illan ja mekin poltettiin muutamat tähtisädetikut.

Vuoden eka päivä, eikä ollut edes krapulaa ! Hyvin tuli kuitenkin junnailtua iltapäivään asti sängyssä, minkä jälkeen oli pakko lähteä kokkailemaan mahan täytettä. Loppu ilta sujuikin kuunnellen ja katsellen videoita youtubesta mm. Bon Jovin musavideoita. Tuli myös testattua kädentaitoja, sillä piti muutamaa vaatetta vähän korjailla. Täällä kun ei tehdä niin laadukasta tavaraa, niin meinaa noista räteistä saumat purkaantua. Lueskelin myös Lonely Planetin Etelä-Amerikan matkaopaskirjaa ja nyt on jonkinlaiset suunnitelmat tiedossa.

Seuraavaksi suuntana olisi siis Kolumbia, jonne olisi tarkoitus lähteä huomenna, mikäli saadaan tänään hankittua bussiliput. Pakko myöntää, että rupee jo pikkuhiljaa kyllästyttämään bussissa istuminen tuntikausia kerrallaan. Ei taida Suomen välimatkat tuntua enää missään.

iina